Tuulen painevaikutusten vaimentaminen rakenteellisesti

Paineentasausrakenteiden toimivuutta ulkoilman sisäänotossa tutkittiin laskennallisesti ja kokeellisesti. Laskennallisessa analyysissä käytettiin sähköverkkoanalogiaan pohjautuvaa verkkomallia. Pientalomittakaavaiset kokeelliset mittaukset suoritettiin koetaloissa. Paineentasausrakenteen laskennallisessa tarkastelussa otettiin lähtökohdaksi ulkoseinän tuuletusrako, jonka kautta koneellisen poistojärjestelmän tuloilma johdetaan sisään. Kun tuuletusraon alareuna on suljettu, paranee raon paineentasauskyky oleellisesti. Kun tuuletusraon ala- ja yläreuna on suljettu, riippuu ontelon paineentasauskyky ja myös soveltuvuus ulkoilman sisäänottoon ratkaisevasti ontelon virtausvastuksista ja ulkoverhouksen tiiviydestä. Tällöin ulkoverhous on ilmanvaihtojärjestelmän osa. Tämä asettaa käytännön rakentamistyölle kohtuuttomia vaatimuksia. Ontelon on oltava riittävän väljä ja ulkoverhouksen sopivan tiivis. Liian tiivis ulkoverhous aiheuttaa huoneen alipaineen liiallisen kasvun, liian hatara taas paineentasaustoiminnon heikkenemisen. Kun tuuletusraon alareuna on suljettu ja yläreuna liittyy vastuksettomasti ullakkotilaan, josta on väljän räystäsrakenteen kautta virtausyhteys ulkoilmaan, ei ontelon virtausvastuksilla ole oleellista merkitystä ontelon tasapaineisuudelle. Ulkoverhoukselta vaadittava tiiviystaso tällä rakenneratkaisulla on käytännön rakennusvaiheessa helposti saavutettavissa. Kokeellisia mittauksia suoritettiin koetalossa, jossa on ulkoverhouksen ja vesikaton alla yhtenäinen 45 mm leveä rako. Mittaustulosten mukaan ontelon paine kussakin mittauspisteessä seuraa melko tarkkaan ulkoseinällä vallitsevaa painetta. Ullakottoman paineentasausrakenteen tasapaineisuus riippuu myös laskelmien mukaan ratkaisevasti ontelon virtausvastuksista sekä ulkoverhouksen tiiviydestä. Tätä johtopäätöstä tukevat myös käytännön mittaukset