Ulkoilmaventtiilien vedottomuuskokeet

Laboratoriokokein tutkittiin ulkoilmaventtiilien ominaisuuksia kylmän ilman sisäänotossa koneellisella poistoilmanvaihdolla varustetussa järjestelmässä. Ensisijaisesti haluttiin määrittää suurin vedottomasti saatava ilmavirta, jota ei toistaiseksi ilmoiteta tuote-esitteissä. Lisäksi mitattiin venttiilien virtausvastus ja tehtiin havaintoja vesihöyryn tiivistymisestä niihin. Tavoitteena oli myös luoda pohjaa ulkoilmaventtiilien testausmenetelmille ja tuotekehitykselle. Virtausvastus mitattiin kymmenestä erityyppisestä seinään tai ikkunaan asennettavasta venttiilistä. Vedottomuuskokeisiin valittiin näistä 5 tyyppiä, joiden läpi kulki ilmaa vähintään 4 dm3/s 10 Pa:n paine-erolla. Kokeet tehtiin määrätyissä asuinhuonetta jäljittelevissä oloissa ja arvosteltiin tietyn viihtyisyysvaatimuksen mukaan. Venttiilien suurimmat vedottomat ilmavirrat olivat 1,4 - 5,9 dm3/s, ulkolämpötilan ollessa -20 C ja 2,6 - 5,9 dm3/s ulkolämpötilan ollessa 0 C, kun painero oli enintään 10 Pa. Parhaimmaksi osoittautui seinän pintaa pitkin säteittäin puhaltava venttiili. Venttiilien näkyviin osiin muodostuvan huurteen määrä vaihteli rakenteen ja kondenssieristyksen mukaan. Vedottomuuden kannalta näyttää edulliselta puhaltaa kylmä ilma huoneeseen mahdollisimman suurella lähtönopeudella, esteettomästi seinän pintaa pitkin leveänä rintamana ja pääasiassa lämmityspatterin konvektion suuntaan. Tavoitteena on tuloilman lämmittäminen ja virtauksen valmentaminen oleskelualueen ulkopuolella