Asiakaslähtöinen palvelujen uusiminen kuntajohtoisella innovaatiotoiminnalla:Julkisen talouden kestävyysnäkökulmasta julkisen sektorin innovaatiovajeen poistoon

2010-luvulle asti kunnat ovat kyenneet tuottamaan asukkaita tyydyttäviä palveluja verotuksen ja valtion maksuosuuksien kautta. Itsehallintojärjestelmä on ollut näin perusteltu. 2010-luvun alkaessa yhteiskunnan varat eivät riitä tähän rahoitustapaan. Siksi kyetäkseen tuottamaan asukkaita tyydyttäviä palveluja kunnat joutuvat itse innovaatioita läpi viemällä varmistamaan tarvittavan maksukyvyn. Muutoin kunnallinen itsehallinto kuntakoon suurentamisesta tai palvelujärjestelmien yhdistämisestä huolimatta jää sisällöltään tyhjäksi verrattuna alkuperäiseen tarkoitukseensa. Tuottavuuden kehittäminen palvelujärjestelmäinnovaatioiden avulla on ainoa tapa, jolla kuntasektori voi omin voimin selviytyä 2010-luvun haasteista. Vain kunnat kykenevät viemään lävitse tarvittavat innovaatiot riittävän halvalla ja riskittömällä tavalla, muiden tuottamina niistä ei ole kunnan taloudelle vastaavaa hyötyä. Tämän saavuttamiseksi tutkimuskysymyksenä on siirtää yksityisen sektorin innovaatioilla kannattavuutta ja kasvua tavoittelevat käytännöt kuntasektorille kunnille sopivilla verkostotalouden rakenteilla. Tärkein asia on muuntaa kuntien hyödynnettäväksi veturiyrityksen rooli. Verkottuneessa taloudessa veturiyritys vastaa asiakasrajapintaa hallitsevien innovaatioiden teosta ja teettää tätä tukevan kehitys- ja valmistustyön muilla yrityksillä. Veturiyrityksen kate on innovaatiojohtajan aseman takia oleellisesti muita suurempi. Tämän roolin lisäksi halvemmalla toimivan verkoston työstäminen ansaintalogiikkoineen kuntasektorille sopivaksi edellyttää sellaisen käyttäjälähtöisyyden kehittämistä, missä modulaarisesti kehitettävien palvelujen avulla käyttäjät vertaisedustajineen saadaan mukaan innovatiivisten uudisteiden kehittämistyöhön. Näin voidaan laatia asukkaiden pohdittavaksi tuo-temallinnukset tulevaisuuden toivottavista modulaarisista palvelujärjestelmistä. Kunnallinen itsehallinto voi perustua vain tietämysyhteiskunnan työvälineistöön. Ellei kunta itse käytä välineistöä palvelujärjestelmiensä tehostamisessa, tulevat muut toimijat tilalle. 2010-luvulle tultaessa matalan tuottavuuden toimialana kuntasektori ei voi saada innovaatioista omaa kannattavuuttaan parantavaa hyötyä. Kuntien puutteellisen innovaatiohakuisuuden takia syntyvät voitot menevät innovaatiot kehittäneille yrityksille. Kilpailuttamisvalmisteluissa kunta kuulostelee, millä innovaatioilla yritykset kykenevät parantamaan palvelujärjestelmien tuottavuutta. Varsinaisissa tarjouksissaan yritykset hinnoittelevat myytävän palvelun niin, että kunta ei yksityisen sektorin veturin eli asiakasrajapinnan hallitsijan tavoin kykene nostamaan tuottavuuttaan ja pitämään innovaatiohyödyillä veroprosenttiaan kurissa. Veturiyritykset asettavat omien innovaatioidensa varassa tietyn innovaatiopakotteen alihankkijoilleen, mutta nykyisessä public-private-liiketoiminnassa tilaajina toimivat kunnat joutuvat ostamaan sitä, mitä niille on tarjolla. Tasapuolisuuden vuoksi yksityisen sektorin käytäntöjen mukainen innovaatiohakuisuus kuntasektorin hankintatoimessa vaatii palvelujärjestelmien rakenteiden muutoksia. Kuntasektori Suomessa ajautuu tilanteeseen, jossa työvoimapulan ja palvelu-tarpeen lisääntymisen takia ainoa keino säilyttää nykyistä palvelutasoa olisi tuottavuuden parantaminen. Mutta yllä kuvatun mukaan se ei ole mahdollista. Siksi on venytettävä talousteoriaa kuntia tukevaan muotoon. Vallitsevista kuntien tuottavuutta alhaisena pitävistä mekanismeista päästään eroon kytkemällä innovaatiopakotteisuus eli tuottajille asetetut innovaatioehdot endogeenisen eli sisäsyntyisen kasvun malliin. Näin muotoutuvassa strategisessa palvelujen kehittämismallissa yritysten on helppo toimia, vaikka kunta saa suurimman hyödyn tuottavuuden noususta. Ellei näin tapahdu, innovatiivisten hankintojen nykyideakin menettää merkityksensä kuntien kassan tyhjentyessä ja niiden keskittyessä palvelujen leikkauksiin. Innovaatiohakuisuuden tilalle tulee hinnalla kilpailutus tai toiminnan alasajo kuntien talouden liikkumavaran hävitessä olemattomiin. Tällöin kato käy myös julkista sektoria tukevissa palveluyrityksissä, jotka suuntautuvat uudessa tilanteessa suoraan yksityisasiakkaiden palveluun. Selvitäkseen kunnan on siis otettava innovaatioista hyödyn saavan veturin rooli. Talousteoria tarjoaa kuntasektorille yhden linjan innovaatiohakuiseen endogeenista kasvua tavoittelevaan kuntakulttuuriin. Se on määritteisestikin ainoa 2010-luvulla kuntasektorin omin voimin käynnistettävissä oleva muutoksen hallinnan malli. Innovaatioympäristöllisesti kunnan palvelujen asiakas on jo valmiiksi rahastettu verotuksella. Näillä varoilla tuotettavilla palveluilla esimerkiksi perusturvan alalla on jatkuvasti kasvava palvelujen kysyntä eivätkä palveluja tarvitsevat "karkaa" muille markkinoille. Kuvaannollisesti kuntien käsissä on murrostilanteessa on-off-kytkin. Nykyisessä asennossa nykyisten hyvinvointipalvelujen leikkaukset ovat pakollisia, innovaatiohakuisessa asennossa 2010-luvun ajan yrityssektorin tuottavuusajattelua ja ennakoivaa innovaatiotoimintaa hyödyntäen saadaan palvelujen tuottavuus paranemaan ylimenokauden ajaksi. Murroksen hallintaan tarvitaan uudet työvälineet. Kuntien johtaminen murrostilan yli tapahtuu laatimalla tuotemallinnukset tulevaisuuden toivottavista modulaarisista palvelujärjestelmistä. Niiden avulla syntyy uusia tapoja nopeuttaa käyttäjälähtöisten innovaatioiden läpivientiä. Mallipelit sosiaalisessa mediassa ovat tiedon luonnin ja nopeutetun julkisen sektorin innovaatioprosessin läpiviennin perustyövälineet. Murrosjohtaminen edellyttää kunnan laskentajärjestelmään viittä dimensiota, jotka on yhdistetty pysyvään tulevaisuussuuntautuneen aineiston keräämiseen. Tätä välineistöä käyttäen asiantuntijat kykenevät perustelemaan päättäjille strategiset investointivaihtoehdot euroissa mitattavien, saavutettavien tuottojen ja säästöjen muodossa. Näin kehittyvät innovaatiohakuiset budjetit kunnan talouden ohjauksen ytimeksi. Niiden avulla voidaan perustella kunnan budjetin ulkopuolinen rahoitus itk-hankkeille. Vasta edellä kuvattujen innovaatiohakuisen kuntakulttuurin kehittämien jälkeen hankinnoissa osataan asettaa innovatiivisia palvelumoduuleja lisääviä ehtoja kunnan strategiselle hankintatiekartalle. Oheisessa työssä tarkastellaan perusturvan ja teknisen toimialan piirissä hankintatekniikkaa kehittäviä malleja. Perusturvan alalla ajetaan sisään modulaarista palvelujärjestelmää innovaatioiden kerääjänä, teknisellä toimialalla pitkän aikavälin ympäristönhallinnan edellyttämiin säädöksiin perustuva kehitystyötä, mikä on varsin samankaltaista kaikkialla maailmassa. Kokeilla havainnollistetaan, miten hankinnoissa voidaan erilaisten innovaatioehtojen avulla saada aikaan tuottavuuden nostoa