Rakennusten ilmanpitävyyden parantaminen:Kokemuksia Oulusta

Suomalaisiin rakennuksiin on vaadittu tehtäväksi energiatodistuksen sisältävä energiaselvitys vuodesta 2008 lähtien. Vaatimukset on esitetty Maankäyttö- ja rakennuslaissa, -asetuksessa ja Suomen rakentamismääräyskokoelmassa ja ne perustuvat rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin (EPBD). Rakennuksen ulkovaipan ilmanpitävyyttä on mitattu jo 1970-luvulta lähtien, mutta vasta sen sisällyttäminen energiaselvitykseen on johtanut ilmanpitävyysarvojen merkittävään kohentumiseen. Suunnitteluarvona käytetään rakentamismääräysten mukaista ilmanvuotoluvun raja-arvoa q50 = 4 m³ /(h·m²). Tätä parempiin eli pienempiin arvoihin pyrittäessäne on pystyttävä osoittamaan luotettavalla tavalla, esim. tiiviysmittauksiin perustuen. Yli 30 vuotta sitten ilmanvuotoluvun n50 arvo on vaihdellut suomalaisissa omakotitaloissa välillä 6–7 1/h (ilmanvaihtoa tunnissa 50 Pascalin paine-erolla mitattuna). Ennen ilmanpitävyyden sisällyttämistä määräyksiin, arvo on ollut suomalaisissa omakotitaloissa keskimäärin 2–4 1/h. Oulun rakennusvalvonnassa ilmanpitävyyden parantaminen on ollut keskeinen osa rakentamisen ennakoivaa laadunohjausta jo vuodesta 2005 lähtien. Tämä on johtanut Oulun seudulla muuta Suomea nopeampaan rakennusten ilmanpitävyyden paranemiseen. Nykyisellään n50 -ilmanvuotoluvuissa päästään alle 1 1/h ja paras saavutettu n50-arvo on 0,08 1/h