Luokanopettajien näkemyksiä tehostetun tuen oppilaiden opetuksen eriyttämisestä 5. – 6. luokilla

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää luokanopettajien näkemyksiä tehostetun tuen oppilaiden opetuksen eriyttämisestä 5. – 6. luokilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin luokanopettajien näkemyksiä eriyttämisen merkityksestä ja mitä eriyttämisen keinoja he käyttävät tehostetun tuen oppilaiden opetuksessa. Lisäksi selvitettiin, millaisia mahdollisia haasteita luokanopettajien mielestä tehostetun tuen oppilaiden opetuksen eriyttämiseen liittyy. Tutkimukseen osallistui kymmenen 5. tai 6. luokalla työskentelevää luokanopettajaa, joiden luokalla haastatteluiden tekemisen ajankohtana oli vähintään yksi tehostetun tuen oppilas. Tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat olivat eri puolelta Suomea. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuksen aineiston analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustulosten mukaan luokanopettajien mielestä eriyttäminen on keino huomioida oppilas yksilöllisesti ja tukea oppimista. Eriyttämisen avulla voidaan vaikuttaa myönteisten oppimiskokemusten muodostumiseen. Eriyttämisen katsotaan vaikuttavan oppilaiden tulevaisuuteen luomalla sen avulla vankempaa oppimisen pohjaa tulevia haasteita varten. Tehostetun tuen oppilaiden opetusta eriytetään tehtäviä, aikaa, oppimisympäristöä, opetustapahtumaa ja arviointia eriyttämällä. Lisäksi eriyttämisessä käytetään joustavia ryhmittelyitä, aikuisen tukea ja oppisisällön muokkaamista. Eriyttämistä hankaloittaa muun muassa ajan ja tilan puute, pienet henkilöresurssit ja opettajan työn vaativuus. Opettajilla ei ole aina taitoa eriyttää ja heillä on huoli oppimisen tasosta sisältöjen karsimisen vuoksi. Eriyttämistä hankaloittaa myös luokkien isot oppilasmäärät ja oppilasryhmien heterogeenisyys. Tutkimuksen perusteella luokanopettajat pitävät eriyttämistä oppilaan oppimisen tukemisen kannalta merkittävänä tekijänä, millä katsotaan olevan myönteinen vaikutus oppilaiden sen hetkiseen oppimiseen ja tulevaisuudessa jatko-opiskeluun ja työelämään. Opetusta eriytetään eri tavoin, mutta haasteita aiheuttaa resurssien vähyys muun muassa tiloihin ja käytettävissä olevaan aikaan liittyen. Opettajien ajankäyttöä tulisikin tarkastella ja pohtia olisiko erilaisella ajankäytöllisellä muutoksella mahdollisuus saada enemmän aikaa eriyt-tämiselle. Lisäksi tulisi tarkastella koulujen tilaratkaisuja monipuolisemmin ja löytää sitä kautta eriyttämiselle lisää erilaisia tiloja