Economic evaluation, screening for prostate cancer, and ‘value for money’?

Taloudellista arviointia on sovellettu terveydenhuoltoon jo yli 50 vuoden ajan, joskus hyvin ja joskus huonoin tuloksin. Tämä väitöskirja pyrkii selittämään, mitä ‘taloudellinen arviointi’ voi tarjota päätöksentekijöille, huomioiden myös siihen liittyvät ongelmat ja karikot. Lisäksi väitöskirjassa sovelletaan yhtä taloudellisen arvioinnin lähestymistapaa FinRSPC-dataan tutkimuksen jatkuttua 20 vuoden ajan. FinRSPC (Finnish Randomized Study of Screening for Prostate Cancer) on vuonna 1996 alkanut pragmaattinen väestöpohjainen tutkimus, joka koskee miesten kutsumista PSA-testiin (prostataspesifinen antigeeni) eturauhassyövän systemaattisena joukkoseulontamuotona. Vaikka viimeiset seulontakutsut lähetettiin jo vuonna 2007, terveydenhuollon rekisterit mahdollistavat monien seulonnan aiheuttamien myöhempien kustannusten ja vaikutusten lähes katkeamattoman seurannan enimmillään 20 vuoden ajalta. Tähän väitöskirjaan kuuluu neljä vertaisarvioitua FinRSPC-tutkimuksen taloudelliseen arviointiin liittyvää artikkelia, artikkelien synteesi yhteenvetona sekä integroitu arviointi terveydenhuollon taloudellisen arvioinnin kehityksestä ja nykytilasta. Väitöskirjan keskeisin lähtökohta on, että taloudelliset arvioinnit on syytä tulkita huolellisesti. Huolellisuutta tarvitaan, koska taloudellisessa arvioinnissa käytetty kieli on usein monitulkintaista ja sillä usein liioitellaan tutkimuksen mahdollisuuksia. Yksi tärkeä tulos tässä työssä onkin, että eturauhassyövän seulonnan arviointia varten saatavilla olevat tiedot voivat olla puutteellisia eikä tämä tilanne todennäköisesti ole muuttumassa. Tietojen puutteellisuus johtuu ongelmista sekä tulosten mittaamisessa että tutkimusten suorittamisessa. Toinen tärkeä löydös on, että taloudelliset arvioinnit väistämättä sisältävät omat arvoarvostelmansa. Taloudellinen arviointi on kaukana arvovapaasta tutkimuksesta, koska nämä sisäänrakennetut arvot määrittävät arviointien laajuuden, sisällön ja soveltuvuuden tarkoitukseensa. Yhdessä tämän tutkimuksen löydökset tukevat ajatusta, että klassinen harkitseva analyysi olisi arviointitapana hyödyllisempi. Harkitseviin prosesseihin tulisi sisältyä taloudellisen arvioinnin tarjoamien tietojen kattava laatuarviointi ja tarvittaessa lisätietojen huomioiminen. Tämän väitöskirjan sisältämissä artikkeleissa esitetään näyttöä, joka tukee harkitsevan analyysin laajempaa käyttöä. Ensimmäisessä artikkelissa eturauhassyövän seulontaa koskevien terveyteen liittyvien elämänlaatuvaikutusten mittaaminen on haasteellista tietojen keräämisen ajankohtien, keräämistapojen ja kuvattujen mittarien vuoksi. Suuri osa analyysistä on lisäksi altis harhoille. Toinen artikkeli keskittyy lähinnä terveydenhuollon rekistereistä saataviin keskimääräisiin kustannuseroihin FinRSPC-tutkimukseen osallistuneiden miesten välillä 20 vuoden jälkeen. On kuitenkin huomattava, että näissä arvioissa ei voida huomioida mm. ylidiagnosoinnin tai vaihtelevien hoitokäytäntöjen mahdollisia vaikutuksia. Kolmannessa artikkelissa tarkastellaan monenlaista menetelmäkirjallisuutta ja todetaan, että terveystaloustieteellisten arviointien kielenkäytön ja terminologian tulisi olla riittävän asiallista, jotta vältyttäisiin liioittelulta. Artikkelissa suositellaan vahvasti, että ‘taloudellisen’ näytön laatu ja relevanssi tarkastettaisiin aina huolellisesti, erityisesti jos näyttöä käytetään priorisointiprosesseissa. Neljäs artikkeli hyödyntää kustannusvaikuttavuusanalyysiä yhdistäessään rekisterien kustannustietoja FinRSPC-tutkimuksen vaikuttavuusanalyysidataan hyödyntäen eri kuolleisuusmittareita. Tässä yhteydessä käytetty taloudellisen arvioinnin menetelmä paljasti (tilastollisesti merkityksettömän) lisäyksen seulontaryhmän kuolleisuudessa sekä toi esiin epävarmuustekijöitä, joita eturauhassyövän seulontaan liittyvän ylidiagnosoinnin arviointiin liittyy. Yhteenvetona todetaan, että vaikka taloudellisen arvioinnin usein väitetään olevan hyödyllinen päätöksenteon apuväline, käytännössä hyöty riippuu kunkin yksittäisen arvioinnin sisällöstä ja kontekstista. Tämä väitös esittää vahvat perustelut kaikkien eturauhassyövän seulontaa koskevien taloudellisten arviointien piirteiden arvioinnille: niiden uskottavuus pitäisi tarkistaa kaikissa tapauksissa. Kaikkien sidosryhmien tulee kantaa vastuuta saatavilla olevan näytön tulkinnasta erityisesti silloin, kun interventiolla on monimutkaisia, komplisoituneita seurauksia tai näitä seurauksia on vaikea mitata. Taloudellisesta arvioinnista saatujen tietojen soveltuvuus päätösten perustaksi tulisi aina varmistaa ja pysyä nöyränä sen suhteen, mitä asiasta tiedetään tai edes voidaan tietää. Väitöskirjassa päädytään esittämään kolme ehdotusta. Ensinnäkin, taloudellisia arviointeja ei ole syytä juurikaan muuttaa, mutta niihin liittyvää kielenkäyttöä tulisi tarkentaa ja liioiteltuja väitteitä vähentää. Toiseksi, työtä kustannusten ja vaikutusten arvioinnin parantamiseksi tulee jatkaa, pysyen nöyränä sen suhteen, missä laajuudessa kustannuksia ja vaikutuksia voidaan kattavasti mitata. Viimeisenä ja kenties tärkeimpänä löydöksenä todetaan, että ottaen huomioon kuinka helppoa terveystaloustieteellisessä arvioinnissa on jättää monia tärkeitä vaikutuksia huomioimatta ja mitä vaikeuksia muuttuva terminologia, kielenkäyttö ja tutkimuskäytännöt aiheuttavat, terveystaloustieteelliseen arviointiin perustuvia tietoja käyttävien tahojen pitäisi aina arvioida huolellisesti kyseisten arviointien laatu.Economic evaluation has now been applied to health care for over 50 years, sometimes to good effect, sometimes for ill. This study seeks to give an understanding of what ‘economic evaluation’ can offer decision-makers, but also sets out to acknowledge its problems and pitfalls. In addition, this thesis applies one approach to economic evaluation, utilising data from the Finnish Randomised Study of Screening for Prostate Cancer (FinRSPC) after 20 years of the trial. Started in 1996, the FinRSPC is a pragmatic population-based trial investigating invitation to prostate-specific antigen (PSA) testing as a basis for mass screening to detect prostate cancer. Although the last invitations to screening were sent in 2007, health-care registers provide almost complete and almost continuous follow-up of some of the subsequent costs and effects, for up to 20 years in total. This thesis includes four peer-reviewed articles related to economic evaluation or the FinRSPC, as well as a synthesis of those articles in a summary, which includes an integrated assessment of the development and current state of economic evaluation in the field of health care. The main rationale for much of this study is that care should be taken when interpreting economic evaluation. This is mainly because the language and terminology surrounding economic evaluation is often ambiguous and it often oversells what research can credibly offer. One main finding from this study is that there should be humility about our ability to adequately evaluate prostatecancer screening. Data on costs and effects looks likely to remain deficient in some respects, due to problems in measuring outcomes, as well as due to problems in conducting trials on this topic. A second main finding is that economic approaches to evaluation inescapably include their own judgments about value; far from being a value-neutral form of assessment, these values determine its scope, content and appropriateness, to an important extent. Together with other findings, this study suggests a more classical approach to valuation would be useful: deliberative analysis. Such deliberative processes would include comprehensive quality assessment of information offered by any economic evaluation, integrating sources of information as and when necessary. The articles which constitute this thesis each provide some evidence to support the suggestion of greater use of deliberative analysis. The measurement of health-related quality-of-life effects related to prostate-cancer screening in Article I faces challenges due to the timing and mode of data collection, due to the ‘measures’ used, as well as that much of the analysis is prone to biases. Article II mainly focuses on differences in average costs between the arms, as estimated from the accessible healthcare registers, for the men in the FinRSPC after 20 years. However, it should be noted that those estimates cannot account for, e.g., the potential impact of overdiagnosis or variations in treatment practices. Article III surveys a wide range of methodological literature and concludes that language and terminology related to health-economic evaluation should be used with sufficient humility to prevent it being oversold. It strongly recommends that the qualities of any ‘economic’ evidence be thoroughly checked for quality and relevance, especially if that evidence is to be utilised as part of priority setting processes. Article IV uses cost-effectiveness analysis to combine cost information from registers with analysis of data on effectiveness, in terms of different indicators of mortality, from the FinRSPC. The approach to economic evaluation used here revealed a (non-statistically significant) increase in mortality in the screening arm, but perhaps more importantly, it highlighted the uncertainties surrounding the evaluation of overdiagnosis associated with prostate-cancer mass screening. In summary, although it is often claimed that economic evaluation can be useful in informing decision-making, in practice such claims are conditional on the qualities of the content of each economic evaluation. This thesis provides a rationale for assessing the qualities of all economic evaluations: their credibility should always be checked. Such quality assessment should look carefully at the uncertainties surrounding the evidence base, including any potential for medico-industrial influence. Every stakeholder should bear responsibility for appropriate interpretation of the available evidence, especially if interventions have consequences which are complicated, complex, or are simply not amenable to quantification or robust evaluation. Judging the appropriateness of the information from economic evaluation to any policy question should be approached with humility about what is, or can be, known. This thesis concludes with three propositions. Firstly, that economic evaluation should continue almost unchanged, with an important exception being that the current overselling of economic evaluation, both in principle and in practice, should be curbed. Secondly, attempts to improve the estimation of the likely costs and effects of interventions should continue, but with increased humility about the extent to which costs and effects can, in the foreseeable future, ever be ‘measured’ comprehensively. Finally, and perhaps most importantly, given that health-economic evaluation easily neglects many important impacts and, given the difficulties in changing language, terminology or research practices, those wishing to use information from economic evaluation should always engage in thorough critical assessment of its qualities