Ympäristö, politiikka ja julkisuus : Kolme tapaustutkimusta journalistisen julkisuuden rakentumisesta ja merkityksestä ympäristöpolitiikassa

Politiikan medioitumisesta käytyyn keskusteluun nojaten ja sitä laajentaen tutkimuksessa teoretisoidaan esiin kolme journalistisen julkisuuden rakentumista ja merkitystä poliittiselle toiminnalle määrittelevää ulottuvuutta. Kulttuuriset jäsennykset määrittelevät julkisuuden asiasisältöä. Institutionaaliset käytännöt määrittelevät yhtäältä journalismin tapaa rakentaa julkisuutta politiikan toimintaympäristöksi, toisaalta poliittiseen toimintaan osallistuvien toimijoiden suhtautumista julkisuuteen. Järkeilyn tyyli määrittelee julkisen argumentaation luonnetta. Teoreettiseen jäsennykseen nojaten ympäristöpolitiikka tunnistetaan tutkimuksessa erityiseksi politiikan medioitumisen kontekstiksi, jossa median ja politiikan välisen suhteen rakentumista määrittelee omanlaisensa kulttuuristen jäsennysten, institutionaalisten käytäntöjen ja järkeilyn tyylin yhteen kietoutuminen. Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan kolmeen suomalaiseen ympäristökiistaan liittyvää sanomalehtijulkisuutta. Tutkimuksen kohteena ovat kiistat Lievestuoreen sellutehtaan käynnistämisestä (1971), Kuusamon yhteismetsän omistamien metsien suojelusta (1994) ja Talvivaaran kaivoksen jätealtaan vuodosta (2012). Kulttuurisia jäsennyksiä tarkastellaan erittelemällä kiistoihin liittyvien sanomalehtitekstien sisällöllisiä elementtejä sekä niihin kytkeytyviä puhetapoja ja diskursseja. Institutionaalisia käytäntöjä tarkastellaan erittelemällä journalismin uutiskehyksiä, kerrontaa ja mielipiteenilmaisua sekä uutisoinnissa esiintyneiden toimijoiden julkisuuskäytäntöjä. Järkeilyn tyyliä tarkastellaan erittelemällä kiistämistä ja siihen liittyviä perusteita. Tutkimuksen perusteella median ja politiikan välisen suhteen rakentumista ympäristöpolitiikan toimintakentällä määrittelee ympäristönsuojelun kulttuurisen painoarvon merkittävä vahvistuminen 1970-luvulta nykypäivään. Tutkituissa tapauksissa journalismin kehykset, kerronta ja mielipiteenilmaisu virittyivät pitkälti tämän kulttuurisen muutoksen mukaisesti. Ympäristökiistojen tapahtumapaikkoihin kiinnittyvän paikallisjulkisuuden ja valtakunnallisen julkisuuden välillä vaikuttaisi tässä suhteessa olevan kuitenkin myös selkeitä eroja. Toimijoiden näkökulmasta ympäristön pilaamisen oikeuttamisesta journalistisessa julkisuudessa on tullut hankalampaa ja ympäristönsuojelun merkityksen suorasta kiistämisestä riskialtista. Järkeilyn tyylissä ei tutkituissa tapauksissa havaittu vastaavanlaisia eroja. Julkisuus ei muuttunut konfliktihakuisemmaksi. Ympäristöön liittyvän tiedon, ympäristönsuojelun arvon tai vilpillisyyteen liittyvien epäilysten merkitys kiistoperusteena vaihteli tapauksittain. Teos on saatavilla painettuna mm. Booky.fi ja Adlibris -verkkokirjakaupoista.Drawing on the debate on mediatization of politics this study identifies cultural meanings, institutional practices and styles of argumentation as three theoretical dimensions that illuminate both the construction of journalistic publicity and its potential uses in political action. Based on the theoretical model, environmental politics is identified as a specific context for mediatization. In environmental politics, the interplay of cultural meanings, institutional practices and styles of argumentation define the construction and use of journalistic publicity in a way that differs from other fields of politics. The empirical part of this study analyzes the newspaper coverage of three Finnish environmental conflicts from 1971, 1994 and 2012. The theoretical model is transformed into an analytical framework that focuses on discursive construction of the conflicts (cultural meanings), journalistic frames, narration and opinion-giving in the coverage of the conflicts and the publicity practices adopted by actors during the conflicts (institutional practices) and legitimation of arguments (styles of argumentation). According to this study, the relation between media and politics in the field of environmental politics is defined by the increasing cultural significance of environmental protection from the 1970s to the present. In the newspaper coverage of the three environmental conflicts studied, changes on the frames, narration and opinion-giving of journalism resonated with this cultural change. However, the significance of environmental protection in the framing, narration and opinion-giving of journalism was greater in the national newspaper studied compared to the local newspapers selected based on their proximity to the conflict sites. Styles of argumentation appeared to be more case dependent. The increasing cultural significance of environmental protection did not have a clear effect on how arguments were legitimated