Joustava pienryhmätoiminta varhaiskasvatuksessa: tapaustutkimus kasvattajien näkökulmasta

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia joustavaa pienryhmätoimintaa varhaiskasvatuksessa kasvattajien näkökulmasta. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten joustava pienryhmätoiminta määriteltiin tutkittavassa ryhmässä ja millaisia kokemuksia kasvattajilla oli joustavasta pienryhmätoiminnasta. Erityisesti oltiin kiinnostuneita joustavan pienryhmätoiminnan hyödyistä ja haasteista. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla syksyllä 2019. Tutkimukseen haastateltiin kolmea varhaiskasvattajaa yhden päiväkodin kolmesta eri ryhmästä. Aineiston analysoinnissa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysia varten muodostettiin analyysirunko aikaisemmista tutkimuksista nousseista teemoista. Analyysissä käytettiin sekä luokittelua että ryhmittelyä. Tutkimuksen tulosten mukaan pienryhmä on isommasta lapsiryhmästä tai lapsiryhmistä koostettu pienempi, toimiva porukka, joka toimii yhden aikuisen kanssa. Joustavassa pienryhmässä niin lapset kuin aikuisetkin vaihtuvat joustavasti päivittäin. Tutkimuksesta ilmeni, että joustavat pienryhmät eroavat toisistaan niin pienryhmien muodostamisen kuin toiminnankin suhteen. Yksi pienryhmien muodostamiseen selkeimmin vaikuttava tekijä on se, kuka pienryhmät määrittää. Tutkimuksen mukaan varsinaisia pienryhmän muodostamisen perusteita ovat lasten toiveet, ikätaso ja lasten yksilölliset tarpeet. Tutkimus antoikin viitteitä siihen, että nämä tekijät huomioiden pienryhmien muodostaminen onnistuu pedagogisesti paremmin joustavissa pienryhmissä kuin kiinteissä pienryhmissä. Tutkimustulokset osoittivat, että joustavan pienryhmätoiminnan etuna on ennen kaikkea mahdollisuus sitoa ja ylläpitää uusia ystävyyssuhteita. Lisäksi joustava pienryhmätoiminta mahdollistaa lapsilähtöisemmän toiminnan ja lasten yksilöllisemmän huomioinnin. Joustavan pienryhmätoiminnan suurimpana haasteena tutkimuksen mukaan on ajan riittäminen kommunikointiin. Tutkimustulosten perusteella kommunikointi on samaan aikaan sekä pienryhmätoiminnan haaste että tärkeä edellytys. Näin ollen tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että joustavaa pienryhmätoimintaa tarjoavissa ryhmissä, on varattava riittävästi aikaa niin ajatusten kuin tietojenkin vaihtoon. Johdon on hyvä tukea kommunikointia tarjoamalla siihen tarvittava aika sekä järjestämällä siihen koulutusta. Pysyvien ihmissuhteiden ja kasvattajien työhyvinvoinnin turvaamiseksi on lisäksi huolehdittava riittävästä henkilöstömitoituksesta