Vanhemman kokemus lapsensa elinluovutuksesta

Lasten elinluovutukset edustavat maailmanlaajuisesti pientä osaa kaikista elinluovutuksista, mutta lasten elinsiirtotoiminta on osittain riippuvainen lapsiluovuttajien määrästä. Lasten alhaiseen luovutusasteeseen vaikuttaa muun muassa vanhempien alhainen suostumusaste. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata vanhempien kokemuksia lapsensa elinluovutuksesta. Tavoitteena on tuottaa tietoa henkilökunnan avuksi heidän tukiessaan lapsen kuoleman ja elinluovutuksen kohdanneita perheitä, ja jota voidaan hyödyntää elinluovutustoiminnan kehittämisessä. Kirjallisuuskatsauksen kirjallisuushaku toteutettiin Cinahl-, Medline-, PsycINFO- ja Medic-tietokannoissa. Hakusanoina käytetyt sanat olivat elinluovutus, lapsi, perhe ja vanhempi sekä näiden englanninkieliset vastineet. Lopulliseen katsaukseen valikoitui ennalta määritettyjen sisäänottokriteerien mukaisesti 16 vanhempien kokemuksia lastensa elinluovutuksesta kartoittavaa vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Vanhemmat kokivat lapsensa elinluovutuksen luopumisena peruuttamattoman edessä ja päätöksenteon kipeytenä, jolloin esimerkiksi rehellinen tiedonanto koettiin päätöksenteon perustana ja väistämättömän hyväksyminen sen edellytyksenä. Osa vanhemmista koki elinluovutuksen jälkeen tarkoituksellisuutta lohduttomuuden keskellä ja osa kyvyttömyyttä sopeutua tilanteeseen. Tarkoituksellisuuden tunnetta edisti kokemus elinluovutuksesta lapsen elämän jatkajana, keinona auttaa muita, merkityksellisyyden tuojana sekä kunnioituksena lasta kohtaan. Kyvyttömyyteen sopeutua tilanteeseen puolestaan vaikutti kokemus elinluovutuksesta toipumisen esteenä sekä tiedonjano vastaanottajista. Koko prosessin ajan vanhemmat kokivat jatkuvaa tuen tarvetta, jolloin esimerkiksi myötätuntoisen vuorovaikutuksen koettiin antavan tukea ja apua. Tulosten perusteella voidaan todeta, että vanhemmat tarvitsevat tukea niin henkilökunnalta, läheisiltä kuin vertaistukihenkilöiltä koko lapsen elinluovutusprosessin ajan lapsen kuoleman kohtaamiseen, elinluovutuspäätöksentekoon sekä merkityksellisyyden löytämiseen elinluovutuksesta. Päätöksenteon kannalta elinluovutukseen liittyvä tietämys, myönteinen asenne sekä rehellinen viestintä ja vuorovaikutus terveydenhuollon henkilöstön ja surevien vanhempien välillä vaikuttavat olevan merkityksellisiä tekijöitä. Avoin ja myötätuntoinen vuorovaikutus henkilökunnan kanssa edistää myös vanhempien selviytymistä lapsensa kuolemasta ja helpottaa heidän suruaan