Torjutut tytöt ja vaienneet pojat : yläkoululaisten sosiaalinen ja emotionaalinen yksinäisyys

Aikuisten kokemuksia käsittelevää yksinäisyystutkimusta on tehty ympäri maailman jo usean vuosikymmenen ajan. Alkuun ilmiön tutkimus keskittyi lähinnä sosiaalisen yksinäisyyden tarkasteluun. Robert Weiss lähti 1970-luvulla tutkimaan yksinäisyyttä emotionaalisesta näkökulmasta, joka johti yksinäisyyden ilmiöön laajuuteen liittyvien käsitysten muutoksiin. Yksinäisyys nähtiin pitkään vain aikuisia koskevana ilmiönä, jota lapset ja nuoret eivät osanneet samalla tavoin kokea. Myöhemmin tutkijat kuitenkin huomasivat myös lasten ja nuorten kokevan yksinäisyyden tunteita. Tutkijat totesivat jo alle kouluikäisten olevan kykeneväisiä erottamaan yksinolo ja yksinäisyys toisistaan, joka kertoi yksinäisyyden olevan lähes kaikkia ikäryhmiä laajalti koskeva ilmiö. Suomessa lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa yksinäisyystutkimusta on tehty verrattain vähän. Suomalaisten nuorten yksinäisyyttä käsittelevät tutkimukset ovat osoittaneet yksinäisyyden johtavan usein erilaisten ongelmien kumuloitumiseen, jolla voi pahimmillaan olla pitkäkestoisia ja kauaskantoisia vaikutuksia nuoren elämään. Tässä tutkimuksessa tuotetaan lisää tietoa yläkoululaisten kokemasta sosiaalisesta ja emotionaalisesta yksinäisyydestä tarkastelemalla niitä aiemmasta yksinäisyystutkimuksesta nousevat teemoittelun kautta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdesta yläkoulusta, jotka sijaitsivat kooltaan suuren ja keskisuuren kaupungin alueella. Aineisto koostui 205:n yläkoululaisen vastauksista. Aineisto kerättiin koulun henkilökunnan avustuksella koulupäivän aikana sähköistä kyselylomaketta käyttäen. Kyselylomake koostui sekä sosiaalista että emotionaalista yksinäisyyttä mittaavista väittämistä, joihin nuori vastasi neliportaisella Likert-asteikolla. Tutkimuksessa käytettiin tilastollisesti kuvaavaa analyysimenetelmää. Yläkoululaisten tyttöjen todettiin kokevan tilastollisesti enemmän sosiaaliseen yksinäisyyteen viittaavia kuulumattomuuden ja torjutuksi tulemisen tunteita yläkoululaisiin poikiin verrattuna. Pojat puolestaan kokivat olevansa naisia enemmän tilanteessa, jossa heidän ei ole mahdollista jakaa itselle tärkeitä asioita muille. Omien asioiden jakamiseen liittyvä teema sisältyy emotionaalisen yksinäisyyteen. 7.-luokkalaiset raportoivat tilastollisesti merkitsevästi vähemmän yksinäisyyttä ja torjutuksi tulemisen kokemuksia 9.-luokkalaisiin verrattuna. Yläkoululaisten sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksissa on havaittavissa eroavaisuuksia niin sukupuolten kuin luokka-asteiden välillä.Adults’ experiences with loneliness has been researched quite a lot over the past few decades. At first researchers were only interested in the social side of loneliness. At the early 1970s Robert Weiss started to study the emotional aspect of loneliness, which redefined the way we see and understand the whole phenomenon. For a long time researchers thaught that loneliness only considered adults, that children and adolescents could not recognize or even feel it. Of course it was later discovered that children and adolescents are able to experience feelings of loneliness the same way adults can. Researchers found that even under school-aged children were able to understand the difference between being lonely and being alone, which means you can experience feelings of loneliness no matter your age. The amount of research made about children’s and adolescents loneliness in Finland is relatively small. Still studies about Finnish adolescents and their experiences with loneliness has shown that with loneliness it is possible to end up with different kinds of mental problems and social difficulties. In the worst case the consequences might be severe and long-lasting. This study was made to find new information about the ways Finnish upper comprehensive school pupils experience social and emotional loneliness. Former studies were used to define themes inside both forms of loneliness to give us precise knowledge on the ways adolescents experience loneliness. The research data was collected in collaboration with two Finnish upper comprehensive schools located in two different cities. In total there were 205 pupils whose answers were used in this study. Teachers shared a link to pupils which opened a questionnaire. There were 10 claims concernig social loneliness, 7 concernig emotional loneliness. Pupils had to choose their answer from a four-level Likert scale. The data was studied by using statistically describing analysis. This study showed that compared to young men, young women in Finnish upper comprehensive schools felt more feelings of not belonging to a group and feeling of being rejected by others. The difference was found to be statisticly significanct. Young men reported more emotional loneliness compared to women, especially feelings of not being able to share meaningful things about their life to someone. With this too the difference wes statisticly significanct. The last discovery was that nine graders also felt more feeling of being rejected by others compared to 7th grade pupils