Alakoulun ruokakasvatus: Toteutukseen liittyvistä haasteista sekä kehitystyöstä

Alakouluajan tiedetään olevan otollista aikaa ruokatottumusten sekä ruokaan liittyvän ymmärryksen muodostumisen kannalta. Näitä asioita on mahdollista tukea toimivan ruokakasvatuksen avulla. Ongelmana kuitenkin on, ettei ruokakasvatus ole saanut arvoistansa jalansijaa alakoulujen toimintakulttuurissa. Ruokaympäristössämme on tapahtunut merkittäviä muutoksia ja sitä kautta myös esimerkiksi lasten ruokatottumukset ovat muuttuneet hyvinvoinnin kannalta epäedullisempaan suuntaan. Näihin asioihin on havahduttava myös kasvatuksen kentällä, sillä nykyisellä ruokaan liittyvällä opetuksella ja oppimisella ei pystytä vastaamaan muuttuvan ruokaympäristömme moninaisuuteen ja sen synnyttämiin ongelmiin. Tutkielman tarkoitus oli kartoittaa alakoulujen ruokakasvatuksen toteutukseen liittyviä haasteita sekä selvittää, miten ruokakasvatustoimintaa voitaisiin kehittää, jotta ruokakasvatus saataisiin jalkautettua osaksi alakoulujen toimintakulttuuria. Tämän lisäksi kehitystoimenpiteitä tarkasteltiin suhteessa ruokatajun syntymiseen. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui yhteensä kahdeksasta erilaisesta dokumentista. Aineisto koostui erilaisista asiantuntija- ja tutkimusraporteista, artikkeleista sekä kahdesta pro gradu -tutkielmasta. Aineiston analyysi oli pääsääntöisesti aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Peilatessani kehittämistoimenpiteitä ruokatajun määritelmään, oli analyysini näiltä osin myös teoriaohjaavaa. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimii tutkimusperustainen ruokatajun määritelmä, mikä on kehitetty tukemaan ruokakasvatustoimintaa. Ruokatajua pidetään tässä tutkielmassa ruokakasvatuksen tärkeimpänä tavoitteena. Ruokatajun lisäksi teoreettista tukea työlle on antamassa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Ruokakasvatukseen liittyvät haasteet muodostuivat pääsääntöisesti resurssien riittämättömyydestä ja koulutuksen, yhteistyön sekä viestinnän puutteellisuudesta. Ruokakasvatuksen toteuttamisesta haasteellista tekee ilmiön monimuotoisuus. Ruokakasvatukselle ei myöskään olla asetettu tiedeperustaisia tavoitteita ja toimivat, käytännönläheiset ruokakasvatusmenetelmät eivät ole saavuttaneet opettajia. Alakoulujen ruokakasvatuksen kehittämistyössä avainasemassa ovat päättäjien sitouttaminen, paikallinen opetussuunnitelmatyö, kasvatuskumppanuuden sekä viestinnän kehittäminen, koulutuksen lisääminen, sekä yhteisten, tutkimusperustaisten tavoitteiden asettaminen, unohtamatta oppilaiden osallisuuden sekä kokemuksellisuuden lisäämistä osana ruokakasvatuksen toteuttamista. Näiden lisäksi alakoulujen ruokakasvatusta haluttaisiin kehittää kotitalouden opetuksen aikaistamisella. Kehittämistoimet tukivat ruokatajun syntymistä erityisesti oppilaiden osallisuuden lisäämisen, kokemuksellisuuden sekä ilmiöpohjaisen oppimisen myötä. Myös kotitalouden opetuksen aikaistaminen olisi tukemassa ruokatajun syntymistä