Oikeus omannäköiseen elämään: Toiminnallinen oikeudenmukaisuus ja kehitysvammaisten senioreiden vapaa-ajan palvelut

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla kehitysvammaisille senioreille (ikä 60+) suunnattuja vapaa-ajan palveluita toiminnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tavoitteena oli nostaa esiin kehitysideoita ja mahdollisia kehitystarpeita entistä paremman toiminnallisen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi. Opinnäytteellä haettiin vastausta kysymykseen ”Millaiset ovat kehitysvammaisen seniorin vapaa-ajanviettomahdollisuudet ja niitä tukevat palvelut pääkaupunkiseudulla?”. Opinnäytetyö on muodoltaan kvalitatiivinen ja kuvaileva. Yhteistyökumppanina toimi Kehitysvammatuki 57 ry, jolta myös tutkimuslupa anottiin. Aineistoa hankittiin haastattelemalla viittä Kehitysvammatuki 57 ry:ssä erilaisissa tehtävissä työskentelevää kehitysvamma-alan ammattilaista sekä yhtä vammaislainsäädäntöön erikoistunutta itsenäistä juristia. Lisäksi aineistoa hankittiin perehtymällä palveluihin sidoksissa olevaan lainsäädäntöön, palvelujärjestelmään, kohderyhmän arkeen sekä kehitysvammaisuuteen ja vanhuuteen yleensä. Opinnäytetyön teoreettisena taustana käytettiin toiminnallisen oikeudenmukaisuuden viitekehystä, jonka lisäksi kehitysvammaisen seniorin arkea ja siihen vaikuttavia tekijöitä pyrittiin hahmottamaan Kanadalaisen toiminnallisuuden ja sitoutumisen mallin (CMOP-E) avulla. Tämän ohella oikeudenmukaisuutta pyrittiin käsittelemään myös muiden teorioiden ja ennen kaikkea lainsäädännön kautta. Opinnäytetyöprosessin aikana kerätyn aineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että kehitysvammaisten senioreiden mielekkään vapaa-ajan mahdollistaminen edellyttää vahvaa tukea lähihenkilöiltä, riittävää taloudellista tukea sekä erityistarpeiden huomioimista palveluissa. Toiminnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseen vaikuttaa huomattavasti se, kuinka aktiivisesti ympäristö toimii kehitysvammaisen seniorin hyväksi. Jotta vapaa-ajan viettäminen kodin ulkopuolella olisi mahdollista myös kehitysvammaiselle seniorille, tulisi kuntien toteuttaa yksilöllistä harkintaa jatkossa huomattavasti nykyistä paremmin, kun kunnassa tehdään päätöksiä päivätoiminnan ikärajojen, taksimatkojen määrän sekä avustajatuntien osalta. Kehitysvammaisille senioreille suunnattuja vapaa-ajan palveluita tulisi lisätä ja raja-aitoja vanhus- ja kehitysvammatyön välillä pyrkiä poistamaan.This thesis describes the possibilities of seniors with intellectual disabilities (age 60 +) to take part in leisure activities in Helsinki. It also presents the legislation and services in connection with those possibilities. The purpose of this thesis was to describe the leisure services directed to seniors with intellectual disabilities from the aspect of occupational justice. The goal was to introduce potential ideas and needs for development of these services. The research question was “What kind of leisure time activities are there within Helsinki region that an elderly person with an intellectual disability can take part in and what kind of services exist to support that participation?”. The thesis is a qualitative research and it was conducted in co-operation with a Helsinki based non-governmental organization for people with intellectual and developmental disabilities. The research material was gathered by interviewing five professionals that work for the organisation and one independent lawyer that specializes in services and assistance for the disabled. Material was also gathered by studying the legislation, service field, the daily living of the target group and disabilities and old age in general. The theoretical base of this thesis was the Occupational Justice Framework. Additionally, the Canadian Model of Occupation and Performance (CMOP-E) was used to describe and recognize the possible difficulties of the living environment and surroundings of an elderly person with an intellectual disability. Definition of Justice was also addressed through other theories and legislation. Based on the analysis of the material, it can be stated that the possibilities for an elderly person with an intellectual disability to take part in leisure activities requires strong support from family members and other meaningful people such as personal helpers and healthcare professionals, adequate financial support and the recognition of one´s special needs. For occupational justice to actualize, especially the environment has a significant impact. For an elderly person with an intellectual disability to be able to spend spare time outside of one´s home, municipalities should practice individual judgement much more than they do at present, especially when it comes to the decisions regarding the age limits of daytime activities organized by the city, the number of taxi journeys and personal help hours granted. One should also aim to diminish the barriers between the general elderly population and elderly with disabilities