Hoivakotipotilaan tunnistamiskäytäntö verinäytteenottotilanteissa

Terveydenhuollon yhtenä perusperiaatteena on potilasturvallisuuden huomioiminen kaikissa toimenpiteissä ja prosesseissa. Potilasturvallisuus tarkoittaa potilaan tarpeista lähtöisin toteutettua oikeaa hoitoa, jolla on mahdollisimman vähän haittavaikutuksia. Laboratoriotutkimusprosessissa potilaalle tehtävä näytteenottotoimenpide kuuluu potilaan hoitoon. Näytteenoton, joka tässä opinnäytetyössä on tarkennettu verinäytteenottoon, tärkein vaihe on potilaan tunnistaminen. Potilas tunnistetaan ensisijaisesti henkilötietojen etu- ja sukunimen ja henkilötunnuksen avulla potilaan itsensä ilmoittamana. Tunnistaminen tehdään, jotta varmistutaan oikeasta henkilöstä ja hänelle tehtävistä oikeista toimenpiteistä, kuten näytteenotosta ja laboratoriotutkimuksista. Sujuva ja oikea potilaan tunnistaminen lisää potilasturvallisuutta. Tunnistamistapahtumaan vaikuttavia asioita ovat muun muassa toimintaympäristön tavat, fyysinen ympäristö, viestintä ja inhimilliset tekijät. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten potilaiden verinäytteenoton tunnistus toteutuu hoivakodissa ja, mitkä tekijät edistävät ja mitkä tekijät estävät potilaan verinäytteenoton tunnistuskäytännön toteutumista. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa potilasturvallisuuden parantamiseksi ja tunnistusprosessin sujuvoittamiseksi. Tulosten perusteella voidaan kiinnittää huomio verinäytteenoton tunnistamiskäytännön ongelmakohtiin ja laatupoikkeamiin erityisesti verinäytteenottotilanteissa hoivakodeissa. Tutkimus oli laadullinen havainnointitutkimus. Aineistonkeruun menetelmänä käytettiin strukturoitua havainnointimatriisia ja vapaita havaintoja. Havainnoinnit suoritettiin hoivakodeissa loppuvuonna 2018. Havainnointiyksikköinä olivat verinäytteenottajat (n=4), jotka työskentelevät hoivakodeissa (n=5). Aineiston analyysimenetelmänä oli induktiivinen sisällönanalyysi. Aineistosta saatiin myös kvantitatiivista tietoa, jota kuvailtiin frekvenssien ja prosenttiosuuksien avulla. Tämän tutkimuksen mukaan hoivakotipotilaan tunnistamistilanteessa (n=29) ei aina kysytä henkilötietoja (n=6). Hieman yli puolessa (n=15) tunnistamistilanteissa hoivapotilas kertoi itse henkilötietonsa. Näytteenottaja ei aina tarkista potilaan henkilötietoja näytetietodokumentista (n= 7) ja osaston potilaskansiosta tai -listasta (n=26). Tämän tutkimuksen mukaan hoivapotilaan tunnistamista verinäytteenottotilanteissa edistävät ammattihenkilöiden toimiva yhteistyö, toimiva viestintä, toimiva ohjeistus ja toimivat olosuhteet. Tunnistamista estäviä tekijöitä ovat toimimaton viestintä, toimimaton työprosessi ja potilaan perustarpeet