Effect of collaborative production management on waste in construction

Rakennusala kärsii tuottavuusongelmasta. Jotta tuottavuutta saadaan parannettua, tuotannonohjauksen täytyy pystyä vastaamaan tuotannon ongelmiin ja ominaispiirteisiin. Kehitetyt menetelmät, kuten sijaintipohjainen aikataulutus ja Last Planner System pyrkivät vastaamaan tähän, mutta niiden käyttöönotto on osoittautunut haastavaksi. Perinteisessä työmaan ohjauksessa myös usein unohdetaan aliurakoitsijan sitouttamisen merkitys tuotannon onnistumisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää yhteys yhteistoiminnallisuuden, eli aliurakoitsijan osallistamisen, ja tuotannon onnistumisen välillä. Tutkimus liittyi Building 2030 -hankkeen hukkatutkimukseen ja siinä kerättiin vertailtavaa tietoa tahtituotannon onnistumisesta. Lisäksi tavoitteena oli löytää menetelmien käyttöön vaikuttavia tekijöitä tuotannon kokemuksia keräämällä. Diplomityö toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa seurattiin kolmen kuukauden ajan kahden työvaiheen toteutumista tahtipilotoinnin käynnistäneessä ja yhteistoiminnallisuuteen panostavassa kohteessa. Tutkimuksessa tehtiin teemahaastatteluja työmaaorganisaatiossa tuotannonohjauksen onnistumisen ja siihen vaikuttavien tekijöiden selvittämiseksi. Lisäksi käyttöönottoon vaikuttavien tekijöitä selvitettiin haastatteluin muualta organisaatiosta. Tutkimuksessa havaittiin yhteistoiminnallisuuden vähentävän hukkaa selventämällä tuotantotehtävien sisältöjä ja edellytyksiä, auttamalla varmistamaan ja pitämään tehtävien edellytykset sekä vähentämällä vaihtelua tehtävien aloituksissa. Yhteisesti luodun vaiheaikataulun koettiin olevan suositeltava toimintatapa, ja tahtiperiaatteen mukaisen tehtävien sisältöjen ja kestojen määrityksen auttavan tuotannonohjauksessa. Lisäksi menetelmien käytön kannalta tärkeäksi havaittiin niistä koettu saatava hyöty, koulutusten ja ohjeistusten saatavuus, projektinjohdon tuki sekä työmaan ilmapiiri. Tärkeimmäksi luottamusta ja sitoutumista haittaavaksi tekijäksi havaittiin pääurakoitsijan epäonnistuminen sen vastuulla olevien tuotannon edellytysten täyttämisessä niistä ilmoittamisen jälkeen.The construction industry suffers from poor productivity. To improve productivity, production management must meet the challenges and characteristics of production. Methods such as location-based scheduling and the Last Planner System have been developed to answer this need, but their implementation has proven to be challenging. Traditional management also often disregards the importance of subcontractor commitment in the success of a project. The study aimed to find a connection between collaboration with subcontractors and the success of production. The study was done under the Building 2030 -consortion research about waste and also collected data about takt time production success for comparison with other studies. Another goal was to find factors impacting the implementation of lean methods. The study was carried out as a case research, which consisted of a three-month observation involving two construction tasks in a case project piloting takt time production and collaborative methods. Theme interviews were carried out to find out factors affecting the production. Theme interviews were also performed to find out factors related to the implementation of lean methods. Collaboration was found to reduce waste in production by clarifying task contents and requirements, helping to secure and keep the requirements for production and by reducing variability at task starts. Collaborative phase scheduling was found to be recommendable by the users and takt-based division of tasks to be helpful in production management. Several important factors affecting the implementation of methods were found: experienced usefulness of the methods, availability of method guides and training, support from management and the atmosphere of the site. The most important factor reducing trust and commitment was failure from the main contractor in securing requirements for work after obstacles were reported to them