Kestävä kehitys osana liikunnanopetusta

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää kuinka liikunnanopettajat ymmärtävät kestävän kehityksen, kuinka merkitykselliseksi se koetaan ja mitkä tekijät vaikuttavat sen opettamiseen osana liikunnanopetusta. Tutkimus jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoreettisen osan tarkoitus on selventää kestävän kehityksen määritelmää, tarpeellisuutta ja monimutkaisuutta, sekä avata liikunnanopettajan työn moniulotteisia kestävän kehityksen vaatimuksia opetussuunnitelman näkökulmasta. Empiirisessä osassa analysoin opettajien käsityksiä ja ajatuksia opetussuunnitelman vaatimuksista, kestävästä kehityksestä ja siihen liittyvästä vastuusta, sekä kestävän kehityksen opettamisesta osana liikunnanopetusta. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla toukokuussa 2019. Tutkimusta varten haastateltiin viittä liikunnanopettajaa, haastattelut kestivät keskimäärin 30 min ja litteroitua tekstiä syntyi 39 sivua. Litteroitu tekstiaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä pääasiassa fenomenologis-hermeneuttisista lähtökohdista käsin. Tulokset osoittivat, että liikunnanopettajien ymmärrys kestävästä kehityksestä painottui joko laajaan teoreettiseen (luonnonvarojen säilyminen tulevaisuuden sukupolville) tai suppeaan konkreettiseen (omat arjen valinnat) käsitykseen. Käsitysten välillä ei ollut vahvaa linkkiä. Vastuu kestävästä kehityksestä kuului liikunnanopettajien mielestä kaikille, kuitenkin mitä enemmän tietoutta, valtaa ja rahaa, sitä enemmän vastuuta. Liikunnanopettajilla oli yhteinen käsitys siitä, että kestävää kehitystä ei tapahdu tällä hetkellä tarpeeksi. He kokivat, että maailman kestävän kehityksen tilaa voidaan parantaa parhaiten poliittisilla päätöksillä. Liikunnanopettajille kestävä kehitys oli omissa arvoissa tärkeää, puheiden tasolla tärkeämpää kuin käytännössä. Liikunnanopetuksessa kestävä kehitys näkyi muun muassa keskusteluilla, liikuntavälineisiin liittyvillä valin¬noilla ja hyötyliikunnan korostamisella. Selkeää kestävän kehityksen opettamisen linjaa tai suunnitelmaa haastateltavat eivät noudattaneet. Syitä sille, miksi kestävään kehitykseen liittyviä asioita ei ole sen kummemmin mukana liikunnanopetuksessa oli muun muassa resurssien puute, koulun toimintakulttuuri ja liikuntapaikkoihin ja niille kulkemiseen liittyvät kestävän kehityksen esteet. Tähän tutkimukseen osallistuneilla liikunnanopettajilla ei tuntunut olevan suurta tarvetta lisätä kestävään kehitykseen liittyviä sisältöjä “sen enempää” omaan opetukseensa. Tämän seikan voi tulkita johtuvan joko uskomuksesta a) tiedot ja taidot tulevat muualta, b) tarvittavan suuri muutos tapahtuu politiikassa tai c) oppilaat oppivat tarpeeksi kestävästä kehityksestä tunneillani. Jos opettaja tunnistaa tarpeen lisätä kestävän kehityksen opetusta osaksi työtään, hän voi ottaa siitä vastuun itse. Tuloksena voi olla onnistunut paikallinen muutos tai epäonnistuminen ja mahdollinen uupumus. Mikäli opettaja tunnistaa muutostarpeen, mutta siirtää vastuun eteenpäin, syntyy vaatimus valmiille kestävän kehityksen opettamisen materiaalille ja opettajakoulutuksen kehittämiselle. Tulevaisuudessa on tärkeä selvittää, valmistuuko oppilaitoksista opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisesti nuoria, joilla on halu ja valmiudet elää kestävästi.The purpose of this study was to examine how Physical Education (PE) teachers understand sustainability, how much importance they give to it and what factors affect the way it is taught in their PE classes. The study is divided in theoretical and empirical parts. The theoretical part clarifies the definition of sustainability, its’ complexity, necessity and urgency. The theoretical part also clarifies the curricular framework of Finnish PE teachers and the multidimensional objectives of teaching sustainability. In the empirical part I will analyse PE teachers’ perceptions of the requirements and objectives of the curriculum, their understanding of sustainability and the responsibility that comes along with it, and thoughts and experiences of teaching sustainability in PE. The study was implemented with qualitative methods. The material was gathered with five theme interviews in May 2019. The interviews lasted on average 30 minutes and transcribed into 39 pages of text. The analysis of the study was data driven with phenomenological approach. The study shows, that PE teachers’ understanding of sustainability was divided in two distinct parts, theoretical (the idea of natural resources remaining for future generations) and practical (everyday choices). PE teachers thought that the responsibility of sustainability belongs to every¬body but not equally. The more a person has knowledge, money or power, the more he is expected to act sustainably. PE teachers had a common conception of sustainability not been practiced enough today. They felt that the most effective way to enforce the sustainability practices is by political decisions. Sustainability was important to all of the PE teachers in theory, but it did not show as important in practice. In PE classes sustainability was taught in different ways, including for example discussions, equipment related choices and promoting incidental activity. There was no evidence of clear systematic planning or ways of teaching sustainability. The reasons why sustainability was not included in PE more than what it was, were for example lack of resources, the school’s culture and problems related to sport venues and transport to them. PE teachers did not seem to have an urge to add more sustainability in their classes. This might be a result of a) belief that the sustainable education is coming from somewhere else, b) belief that big enough change is going to happen in politics or c) belief that the students already learn enough about sustainability in their class to meet the objectives of the curriculum. Teachers who see an urge to add more sustainability education in their classes might take the responsibility on their selves and either success locally or fail and experience mental fatigue. If they push the responsibility towards decision makers, what they need is more material and tools for teaching sustainability in practice and more sustainability education in their Teacher Education Programs. In the future it is important to examine if students who graduate, are willing to pursue a sustainable lifestyle as the objective is in the national curriculum