Johtajat ja naisjohtajat : diskurssianalyysi suomalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien mediakuvista ja niiden sukupuolirepresentaatioista

Tämän pro gradun tarkoituksena on talousjulkaisuista kerättyjen artikkelien avulla selvittää, millaisia representaatioita johtajat saavat kirjoitetussa mediassa käsiteltäessä heidän sukupuoltaan. Tarkoitus on aineiston avulla tarkastella, minkälaisia diskursseja nämä representaatiot tuottavat. Keskiössä on naisjohtajuuden tutkimus ja sen tarjoamat näkökulmat naisjohtajuuden ongelmallisuuteen ja johtajuuskeskustelun sukupuolittuneisuuteen. Tutkimuksen analyysimenetelmänä toimii diskurssianalyysi ja tarkemmin kriittinen diskurssianalyysi, jota kehystää feministinen mediatutkimus sekä Judith Butlerin teoria sukupuolten performatiivisuudesta. Aineistona toimii suomalaisista talousjulkaisuista kerätty aineisto suomalaisten pörssiyhtiöiden nais- ja miestoimitusjohtajista tehdyistä artikkeleista ja haastatteluista vuosien 2016-2019 välillä. Artikkeleista on valikoitunut aineistoon sellaiset, joissa käsitellään johtajaa ihmisenä ja jätetään taustalla toimiva yritys vähemmälle huomiolle. Näistä haastatteluista pyrin löytämään toistuvia puhetapoja, jotka sukupuolittavat johtajuuskeskustelua ja luovat epätasa-arvoa sukupuolten välille. Tutkimus ottaa kantaa vilkkaana käyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun sukupuolten tasa-arvosta työelämässä. Sen tavoitteena on nostaa esiin yhteiskunnassa vallitsevia piiloisia rakenteita ja pinttyneitä ajattelutapoja johtajuudesta, jotka hidastavat naisten nousua johtaviin asemiin työelämässä. Tutkimuksen tavoite on tuoda näkyväksi niitä käytäntöjä, joilla sukupuolittunut keskustelu piirtää kuvaa sukupuolista johtavissa asemissa ja näin auttaa hahmottamaan johtajuuskeskustelun ongelmallisuutta ja muutostarvetta. Aineiston analyysin lopputuloksena olen muodostanut neljä eri diskurssia, jotka nousevat toistuvasti esiin sukupuolten johtajuuskeskustelussa: 1.) Naisen julkinen yksityinen, 2.) teräsnainen johdossa, 3.) väritön mies ja valloittava nainen, sekä 4.) sukupuoli puheenaiheena. Näiden diskurssien avulla osoitan johtajuuskeskustelun piiloisen epätasa-arvon ja tuon esiin representaatioita, joita sukupuolille luodaan median avulla