Mikrokiteinen selluloosa lypsylehmien ruokinnassa

Märehtijöiden ruoansulatuskanava on erikoistunut hyödyntämään kuitua pääasiallisena energianlähteenään. Nurmikasvien selluloosa ja hemiselluloosa muodostavatkin tyypillisesti merkittävän osan märehtijöiden ravinnosta mutta puupohjaiset aineet eivät ole yleisesti käytettyjä märehtijöiden ruokinnassa. Ruoan- ja rehuntuotannon välinen kilpailu maankäytöstä on globaali haaste, joka lisää kiinnostusta uusia vaihtoehtoisia rehuaineita kohtaan. Mikrokiteisellä selluloosalla (MCC) on monia sovelluksia elintarviketeollisuuden lisäaineena sekä lääketeollisuuden kantoaineena. In vitro -kokeessa pötsimikrobit ovat hyödyntäneet MCC:a onnistuneesti, mikä viittaa mahdollisuuteen käyttää MCC:a märehtijöiden ruokinnassa. Tässä in vivo -kokeessa tutkittiin havupuusellusta erotetun MCC:n potentiaalia lypsylehmien ruokinnassa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää MCC:n vaikutus lypsylehmien syöntiin, pötsikäymiseen, maitotuotokseen ja dieetin sulavuuteen. Ravintoaineiden in vivo -sulavuudet laskettiin kahden sisäisen merkkiaineen, happoon liukenemattoman tuhkan (AIA) ja sulamattoman kuidun (iNDF), avulla. Kokeessa käytettiin kolmea seosrehuruokintaa, jotka sisälsivät MCC:a 0 (kontrolli, MCC0), 10 (MCC10) tai 100 g/kg kuiva-ainetta (ka) (MCC100). MCC10-käsittelyssä MCC lisättiin kontrollidieettiin ja MCC100-käsittelyssä MCC korvasi murskattua ohraa. Seosrehun karkea- ja väkirehun suhde oli 50:50, ja lehmät saivat sitä vapaasti. Kokeessa oli 24 vähintään kahdesti poikinutta Nordic Red -lehmää, jotka jaettiin neljään blokkiin poikimakerran ja maitotuotoksen perusteella. Yksi blokki muodostui kuudesta fistelilehmästä. Kokeen alussa lehmien maitotuotos oli keskimäärin 38,9 ± 5,59 kg/pv. Kokeessa oli kaksi 21 vuorokauden jaksoa, jonka alussa oli 14 vuorokauden totuttamisjakso, jota seurasi seitsemän vuorokauden keruujakso. MCC:n neutraalidetergenttikuidun (NDF) pitoisuus oli erittäin korkea (937 g/kg ka), kun taas raakavalkuaispitoisuus (12,5 g/kg ka) ja orgaanisen aineen in vitro -sulavuus (0,404 g/g) olivat matalia, joten MCC:n rehuarvo oli heikko. Lehmien syönti oli keskimäärin 25,6 kg ka/pv eikä dieettien välillä ollut merkitseviä eroja. Pötsin pH:ssa, ammoniakkipitoisuudessa tai haihtuvien rasvahappojen osuuksissa ei ollut merkitseviä eroja dieettien välillä. MCC:n lisääminen dieettiin ei vaikuttanut merkitsevästi orgaanisen aineen tai ka:n sulavuuteen kummallakaan käytetyistä merkkiaineista. Raakavalkuaisen AIA-sulavuus pieneni (p<0,05) mutta NDF:n sulavuus kasvoi merkitsevästi (p<0,001) MCC100-ruokinnalla kontrollidieettiin verrattuna. MCC:n lisääminen heikensi lehmien energiakorjattua maitotuotosta (EKM) sekä rasva- ja valkuaistuotosta (p<0,05). Erot olivat kuitenkin numeerisesti pieniä. Kokeen tulosten perusteella MCC:a voidaan käyttää lypsylehmien ruokinnassa ilman negatiivista vaikutusta eläinten syöntiin, mutta murskattua ohraa korvatessaan se heikentää hieman lehmien EKM-tuotosta. Vastoin hypoteesia MCC:n ei havaittu tasaavan pötsin pH:n vaihteluita tämän kokeen olosuhteissa.The gastrointestinal tract of the ruminants is specialized to utilize fibre as a main source of energy. Cellulose and hemicellulose from grasses typically compose a considerable part of the feeding of ruminants but wood-based feed ingredients are not commonly used. The competition about land use between food and feed production is a global challenge which increases the interest towards novel feeds. Microcrystalline cellulose (MCC) has many applications in food and pharmaceutical industry. Rumen microbes have been able to utilize MCC in vitro which made it reasonable to expect that they could be used as feed for ruminants. The aim of this in vivo experiment was to investigate the effects of MCC on intake, rumen fermentation, milk production and diet digestibility in dairy cows. This experiment used three total mixed rations (TMRs) which included MCC 0, 10 or 100 g/kg DM (MCC0, MCC10, MCC100). In MCC10-diet MCC was added to control diet and in MCC100 diet MCC replaced rolled barley. The ratio of silage and concentrates in TMR was 50:50 and cows were fed ad libitum. 24 multiparous Nordic Red cows were used in the experiment. Six of the cows were rumen cannulated. The experiment consisted of two 21-day periods. Data and samples were collected during the last seven days of the periods. The NDF content in MCC was very high (937 g/kg DM) but crude protein content (12,5 g/kg DM) and organic matter in vitro digestibility (0,404 g/g) were low. Feed intake of the cows was on average 25.6 kg DM/day and there were no significant differences between the diets. The digestibility of NDF increased in MCC100 diet (p<0.001). The digestibility of organic matter and dry matter were not significantly affected by the diet. Inclusion of MCC decreased the energy corrected milk production of the cows about 1.5 kg/day and it decreased also the fat and protein content of the milk (P