Kestävän kehityksen edistämisen ja sivistyksen kietoutumia : kontekstina koulutuspoliittisen linjauksen valmisteluprosessi

Tavoitteet. Kestävä kehitys on aikamme pirullinen ongelma, systeeminen haaste ja jatkuvasti rakentuva määrittelyjen kohde. Sivistys puolestaan on toistasataa vuotta Suomessa käytössä ollut käsite, moneen taipuva ja edelleen kehittyvä termi. Ekososiaalista ja ekologista sivistystä on viimeaikaisissa tutkimuksissa esitetty varteenotettaviksi työkaluiksi käsitellä kestävää kehitystä. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tavoitteena on tarkastella kestävää kehitystä ja sen edistämistä koulutuspoliittisessa prosessissa, ja ymmärtää, miten se on yhteydessä sivistykseen. Työn kontekstina oli Opetus- ja kulttuuriministeriön keväällä 2018 järjestämät kestävän kehityksen työpajat, joissa tuotettiin kestävän kehityksen linjausta opetussektorille. Menetelmät. Tutkimusmetodologisesti työ pohjautui etnografiaan ja hyödynsin sitä niin aineistonkeruussa kuin analyysimenetelmänä. Aineistoni koostui työpajoihin osallistuneiden minihaastatteluista, asiantuntijahaastattelusta, kestävän kehityksen työpajoissa tuotetuista materiaaleista sekä havainnointiaineistosta, jonka keräsin työpajoista. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosteni perusteella kestävän kehityksen edistäminen ja sivistys kietoutuvat monin tavoin yhteen. Tämä näyttäytyi aineistossa siten, että kestävä kehitys koulutuspoliittisessa kontekstissa sisälsi ekologismin piirteitä, jotka olivat yhteydessä sivistysihanteisiin. Kestävä kehitys ja sivistyminen kietoutuivat yhteen yksilölle ja yhteisölle asetetuissa vaatimuksissa. Kestävän kehityksen välttämättömyyden ja kokonaisvaltaisuuden korostaminen olivat rinnastettavissa sivistyksessä olennaiseen ”ajan henkeen” ja päivänpolttaviin kysymyksiin vastaamiseen. Problemaattisena kestävän kehityksen edistämiseen liittyvässä puheessa näyttäytyy kuitenkin kestävän kehityksen moniulotteisen käsitteen määrittelykamppailun hiljaisuus aineistossa. Kestävää kehitystä on tarpeen pohtia ja määritellä avoimesti yhdessä.Aims. Sustainable development is a wicked problem of our time, a systemic challenge, and an evolving concept to be defined. Bildung (sivistys in Finnish) on the other hand is a concept that has been used in Finland for over 100 years, a term that is flexible and constantly developing. Recent studies have suggested concepts of ecosocial and ecological Bildung to be useful tools when addressing sustainable development. This Master’s thesis aims to study sustainable development and its advancement in the education policy process and to understand how it is related to Bildung. The data of this study was collected in the sustainability workshops, organized by the Ministry of Education and Culture in spring 2018, that aimed to produce a sustainable development policy paper for the education sector. Methods. Research methodologically this thesis was based on ethnography and I used ethnographic approach both in data collection and as an analysis method. I conducted ten mini-interviews and one specialist interview, collected material that the participants produced in the workshops, and observed the workshops. Results and conclusion. According to my results, the promotion of sustainable development and Bildung are intertwined in multiple ways. Sustainable development in the education policy context contained features of ecologism that were connected with the ideals of Bildung. Sustainable development and Bildung were intertwined in the requirements that were set for the individual and for the community. Emphasizing the urgency of sustainable development and the holistic nature of it were comparable with the ”spirit of the times” and the burning questions of our time that are essential in Utbildung. However, the silence in the discussion to define the multidimensional concept of sustainable development can be seen as problematic. It is necessary to reflect and define sustainable development openly together