Maastapoistumisverotuksen kehitys EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä perusvapauksien rajoituksesta kansallisten veropohjien turvaajaksi

Globalisaation vaikutukset verotukseen ovat olleet kaksijakoisia: yhtäältä kansainvälinen kauppa ja rajat ylittävä sijoitustoiminta edistävät talouskasvua ja nostavat elintasoa lisäämällä jäsenvaltioiden verotuloja ja toisaalta globalisaatio on avannut ovia haitalliselle verokilpailulle. Globalisaation myötä myös aggressiivisesta verosuunnittelusta on tullut jäsenvaltioiden ongelma. Kansallisten verojärjestelmien eroavaisuudet luovat mahdollisuuksia veron välttämiseksi ja voittojen siirtäminen alhaisemman verotuksen maihin on ollut mahdollista myös EU:ssa. Yritysten onkin ollut mahdollista hyötyä kansallisten verojärjestelmien eroavaisuuksista siirtämällä keinotekoisesti voittoja alhaisemman verotuksen maihin, pienentäen näin maksamansa veron kokonaismäärää. Tämä on aiheuttanut huolta jäsenvaltioiden kansallisten veropohjien rapautumisesta verotulojen menettämisen johdosta. Euroopan parlamentin tekemän tutkimuksen mukaan aggressiivisen verosuunnittelun johdosta menetetyn verotulon määrän arvioidaan olevan 50-70 miljardia euroa EU:n laajuisesti. Ongelmat ovat hiljalleen herätelleet myös EU:ssa veronkierron vastaisten toimenpiteiden yhtenäistämiseksi ensiksi erilaisin soft law -keinoin ja sittemmin myös lainsäädäntötoimenpitein. Maastapoistumisverotuksen tarkoituksena on turvata valtioiden veropohjaa maksamalla vero siellä, missä arvo ja voitto ovat syntyneet. Maastapoistumisverotus liittyy erityisesti sijoittautumivapauteen, mutta sitä voidaan arvioida myös pääomien vapaa liikkuvuuden kannalta. Vapaan liikkuvuuden käyttäminen voi kuitenkin olla ristiriidassa jäsenvaltion verotusvallan turvaamisen tavoitteen kanssa, johon jäsenvaltiot ovat pyrkineet vastaamaan maasta-poistumisverotuksen avulla. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkä sisältöiseksi maastapoistumisverotus on kehittynyt EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Toisin sanoen tutkielmassa on 1) tarkoitus selvittää, mitkä ovat ne maastapoistumisverotusta koskevat edellytykset, jotka EU-tuomioistuimen on ratkaisukäytännössään linjannut. EU-tuomioistuimen maasta-poistumisverotusta koskeva oikeuskäytäntö voidaan jakaa juridisia ja luonnollisia hen-kilöitä koskeviin ratkaisuihin, joissa luonnollisia ja juridisia henkilöitä koskevien vaa-timusten voidaan katsoa eroavan toisistaan. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää myös, 2) voidaanko tällä jaolla katsoa olevan vielä merkitystä. Tarkoituksena on myös 3) vertailla, miten veronkiertodirektiivi, jonka tulisi heijastaa EU-tuomioistuimen maasta-poistumisverotusta koskevaa oikeuskäytäntöä, kykenee vastaamaan maastapoistumis-verotusta koskeviin ongelmiin. Näissä tarkoituksissa tutkielmassa tarkastellaan EU-tuomioistuimen relevanttia ratkaisukäytäntöä sekä veronkiertodirektiivin säännöksiä suhteessa kyseiseen oikeuskäytäntöön