Yöpakkaskriisin 1958 taloudellinen merkitys : Tunnistaminen ja käsittely päättävissä elimissä

Tutkimus koskee nk. yöpakkaskriisiä vuonna 1958, jolloin Neuvostoliitto pyrki kaatamaan K.-A. Fagerholmin III hallituksen, jolla oli 2/3 eduskunnan tuki. Hallitus syntyi kesän 1958 eduskuntavaalien jälkeen ja hallituksessa olivat kaikki puolueet paitsi kommunistit ja SDP:n oppositio. Neuvostoliitto ei hyväksynyt kaikkia uuden hallituksen ministereitä ja osoitti tämän uhkaamalla katkaista Suomen ja Neuvostoliiton väliset taloussuhteet. Suomen valtionjohdon suhtautuminen Neuvostoliiton painostukseen oli jakaantunut. Fagerholmin III hallitus pyrki pysymään vallassa, mutta presidentti Kekkonen tuki Neuvostoliiton pyrkimyksiä kaataa hallitus omista intresseistään johtuen. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millainen taloudellinen riski Suomelle olisi ollut Neuvostoliiton kaupan loppuminen ja mitä mahdollisuuksia sen korvaamiseen oli. Tutkimuksessa selvitetään myös, kuinka tärkeää Suomen kauppa Neuvostoliitolle oli. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan sitä, miten eri osapuolet olivat tunnistaneet yöpakkaskriisiin liittyvän taloudellisen riskin ja miten nämä osapuolet toimivat. Toimijoina tässä kriisissä olivat presidentti Kekkonen, maan hallitus, virkamieskunta, puunjalostus- ja metalliteollisuus sekä Neuvostoliitto. Pääalkuperäislähteenä on käytetty ulkoministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön, Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton, Suomen Metalliteollisuusyhdistyksen, Urho Kekkosen, Päiviö Hetemäen, Johannes Virolaisen ja Foreign Relations of the United States arkistoja. Suomelle viennin loppuminen Neuvostoliittoon olisi merkinnyt taloudellisia haasteita, mutta tilanne ei missään nimessä olisi ollut ylitsepääsemätön. Puunjalostusteollisuuden tuotteiden vienti olisi voitu suunnata länsimarkkinoille. Laivojen vienti olisi osittain korvattu kotimaisilla uusinvestoinneilla. Maailman taloudellinen tilanne oli suotuisa ja Suomen tilannetta vielä edesauttoi mm. vuotta aikaisemmin tehty suurdevalvaatio ja länsikaupan vapautuminen. Lisäksi Neuvostoliiton vienti Suomeen oli lähes kokonaan raaka-aineita, jotka olivat olleet muualta hankittavissa. Suomi olisi todennäköisesti selvinnyt talouden kannalta melko helposti, jos Neuvostoliiton kauppa olisi päättynyt. Neuvostoliiton päätös lopettaa kauppa olisi ollut hyvin epätodennäköinen, koska se sai Suomelta tuotteita, jotka olivat muista länsimaista vientikiellossa, mm. laivoja ja kaapelia. Lisäksi bilateraalinen kauppa, jos se oli tasapainossa, ei vaatinut valuuttaa. Kellään suomalaisella osapuolella ei ollut kokonaiskäsitystä Neuvostoliiton kanssa käydystä kaupasta ja sen korvattavuudesta. Tämän tutkimuksen puitteissa ei pystytty selvittämään syytä, miksi Fagerholmin hallitus ei tehnyt tuollaista selvitystä. Selvitys olisi vahvasti tukenut hallitusta. Sen sijaan Neuvostoliitolla oli kohtuullisen hyvä kokonaisnäkemys tilanteesta. Suomalaisista osapuolista presidentti Kekkonen ja puunjalostusteollisuus toimivat tehokkaasti pyrkien ratkaisemaan yöpakkaskriisin omien päämääriensä mukaisesti. Maan hallitus ja metalliteollisuus eivät selvittäneet tilannetta omilta kannoiltaan kokonaisvaltaisesti. Niiltä selvästi puuttui yhtenäinen ja päämäärätietoinen toimintamalli. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan erilaisista näkökulmista sekä kaupan vaihtoehdoista. Aiemmin ei ole myöskään selvitetty, mikä oli eri toimijoiden kokonaiskäsitys Neuvostoliiton kanssa käydyn kaupan kokonaisriskistä ja miten nämä toimijat toimivat yöpakkaskriisissä