Structural Violence and Social Structures : a Critical Appraisal of Johan Galtung’s Peace Research

Tutkielma on Johan Galtungin väkivallan käsitteistön teoreettinen analyysi. Vaikka tutkielmassa analysoidaan käsitteistöä kokonaisuudessaan, se keskittyy erityisesti analysoimaan Galtungin rakenteellisen väkivallan käsitettä hänen yhteiskunnallisten rakenteiden teoriansa kontekstissa. Tämän teoreettisen viitekehyksen valinnan oikeuttaa se, että huolimatta Galtungin väkivallan käsitteistämiseen lukuisista eri lähtökohdista kohdistuneista kritiikeistä, tutkimuskirjallisuuden läpikäynti teki ilmeiseksi, ettei riittävää huomiota oltu aikaisemmin kiinnitetty sen asemaan hänen yhteiskunnallisten rakenteiden teoriassa. Tätä tutkimusta ohjaa eksplisiittinen oletus, jonka mukaan rakenteellisen väkivallan käsitettä ei voi kunnolla analysoida irrallaan rakenteen käsitteestä. Tutkimuksella on kaksi keskeistä tarkoitusta. Ensinnäkin edellä mainitun oletuksen mukaisesti tarkoituksena on paikantaa ja analysoida eräitä aikaisemmin huomiotta jääneitä Galtungin teorian ongelmallisia teoreettisia ja käytännöllisiä seurauksia. Toinen päämäärä on arvioida käsitteen analyyttista käyttökelpoisuutta näiden tulosten valossa. Galtungin väkivallan käsitteistön perinpohjainen analyysi, erityisesti suhteessa yhteiskunnallisten rakenteiden teoriaan, paljastaa tärkeitä ja ongelmallisia teoreettisia ja käytännöllisiä seurauksia, erityisesti koskien vakivallan käsitteellistämistä aktuaalisen ja potentiaalisen merkitysten avulla. Tosiasiassa tämä tekee väkivallan käsiteen niin laajaksi, että se muuttuu lähes merkityksettömäksi, kyseenalaistaen sen analyyttisen käyttökelpoisuuden. Lisäksi analyysi paljastaa joitakin vakavia ristiriitaisuuksia käsitteellistämisessä. Tämä pitää erityisesti paikkansa sen suhteen, että rakenteellisesta väkivallasta puuttuu kokonaan aktiivinen ja tunnistettavissa oleva subjekti. Tämä on yhteydessä toiseen ongelmaan, jota valotetaan tutkimuksen eri osissa, nimittäin toimijuuden ja sen myötä intentionaalisuuden puuttumiseen erityisesti rakenteellisen väkivallan tarkastelusta. Tämän analyysin päätuloksia on ennen kaikkea, että rauhanomaisten yhteiskunnallisten rakenteiden luominen on, mikäli pitäydytään Galtungin käsitteistössä ja teoriassa, sekä teoriassa että käytännössä oikeastaan mahdotonta, sillä jonkinasteinen väkivalta kuuluu aina kaikkiin rakenteisiin. Galtungin positiivinen rauha on siten käytännöllisesti ja oikeastaan loogisestikin mahdoton. Tutkimuksen johtopäätös on, että Galtungin teorialla on koko joukko sellaisia ongelmallisia seurauksia, joihin ei ole kiinnitetty tarpeellista huomiota aikaisemmassa tutkimuksessa. Hänen väkivallan käsitteistönsä ei siten tarjoa sen enempää käyttökelpoista analyyttistä viitekehystä kuin riittävää tukea käytännön reformeille ja rauhantutkimuksellekaan. Kirjoittajan käsityksen mukaan, Galtungin laajan väkivallan käsitteen sijaan olisikin parempi tukeutua väkivallan käsitteen rajoitetumpaan ja tavanomaisempaan merkitykseen.This thesis is a theoretical analysis of Johan Galtung’s conceptualization of violence. Although his conceptualization is analysed as a whole, there is a particular focus on analysing his concept of structural violence in the context of his theory of social structures. This choice of theoretical framework is justified by the fact that although Galtung’s conceptualization of violence has been criticized from numerous angles before, when surveying that literature, it became apparent that not enough attention has been given to analysing it in the framework of his theory of social structures. The explicit underlying assumption guiding this analysis is thus that one cannot properly evaluate a concept of structural violence detached from a conception of structure. This thesis has two main goals. First, in the abovementioned framework, the aim is to locate and analyse some previously overlooked and problematic theoretical and practical implications of Galtung’s conceptualization. The second goal is to evaluate the analytical usefulness of the concept, based on those findings. An extensive analysis of Galtung’s conceptualization of violence, particularly in relation to his theory of social structures, reveals some important problematic theoretical and practical implications, notably regarding his conceptualization of violence resting on the notion of the actual vs. the potential. In effect, this definition renders the concept so wide so as to render it rather meaningless, calling into question its analytical usefulness. Moreover, the analysis shows some damaging inconsistencies in the conceptualization, particularly when it comes to the proposition of structural violence necessarily lacking an active and identifiable subject. This relates to another problem highlighted throughout the analysis, namely that of a lack of an account of agency and intentionality, particularly regarding indirect violence. Most importantly, one of the main conclusions of this analysis is that the possibilities for the creation of peaceful social structures, if adhering to Galtung’s own conceptualization, is both in theory and practice virtually impossible, since some type or degree of violence will always be present in a structure. Positive peace, as envisaged by Galtung, in practice becomes a logical impossibility, if one adheres to Galtung’s own conceptualization of violence. The thesis concludes that Galtung’s conceptualization has a number of problematic implications, some of which have not been adequately noted before. Thus, his conceptualization of violence is rejected as a useful analytical framework, as well as a basis for structural reform, and by extension, Peace research. Support is given to a restricted understanding of the concept of violence