Aktiivisen vakauspolitiikan sisältöä linjaamassa

Tässä keskustelupuheenvuorossa tarkastelen Suomen ulkopoliittisesta linjasta ja Venäjän-politiikasta viimeisen parin vuoden aikana käytyä keskustelua. Argumentissani on kaksi osaa. Ensiksi kiinnitän huomiota siihen, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tuoreet linjapaperit jättävät pitkälle huomioimatta Venäjän poliittisen ja taloudellisen hallintajärjestelmän – sisteman – kehityksen ja sen vaikutuksen ulkopolitiikan toimintatapoihin. Tähän tulokseen tulen vertailemalla vuoden 2012 ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon muotoiluja tuoreisiin ulkopoliittisiin linjapapereihin: ulko- ja turvallisuuspoliittisen ja puolustuspoliittisen selontekoon sekä toukokuussa 2016 julkaistuun Nato-arvioon. Otan huomioon myös eduskunnassa käydyn keskustelun ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta sekä ulkoasiainvaliokunnan selontekoa koskevan mietinnön. Kysyn, millaisena maailmanpoliittisena toimijana Venäjä selonteoissa ja niistä käydyissä poliittisissa keskusteluissa hahmottuu ja millaisen viitekehyksen kautta Venäjän toimintaa selitetään. Argumenttini toisessa osassa tarkastelen selontekoihin liittyvästä politiikkaprosessista hahmottuvaa ulkopoliittista linjaa, ”aktiivista vakauspolitiikkaa”. Esitän, että linja on monitulkintainen: eduskuntakäsittelyssä ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä aktiivisuudelle ja vakaudelle annetaan hyvinkin ristiriitaisia merkityksiä.Non peer reviewe