Autonomisten ajoneuvojen sääntely ja sen vaikutukset niiden diffuusioon

Globaali liikenneturvallisuus on merkittävä uhka, jonka takia yli miljoona ihmistä menettää vuosittain henkensä. Autonomisten ajoneuvojen teknologian uskotaan parantavan liikenneturvallisuutta merkittävästi ja teknologiaa sovelletaan jo avustavien järjestelmien muodossa kaupallisissa ajoneuvoissa. Teknologian toiminta perustuu hienostuneiden sensorijärjestelmien ja ohjelmistoalgoritmien toimintaan, joiden avulla ajoneuvot kykenevät havainnoimaan ympäristöään ja toimimaan ihmiskuljettajan kaltaisesti liikenteessä. Teknologian kehitysvauhti on ollut viime aikoina nopeaa, eikä poliittisten tahojen toimesta teknologian ilmaantumiseen ole kovin voimakkaasti reagoitu. Asia herättää kiinnostuksen autonomisten ajoneuvojen sääntelyn nykytilasta. Sääntelyllä voi olla merkittäviä vaikutuksia teknologian kehitykseen ja käyttöönottoon, minkä vuoksi sillä on vaikutuksia myös liiketurvallisuuden parantamisessa. Tässä kirjallisuustutkimuksessa selvitettiin, miten autonomisia ajoneuvoja säädellään ja mitä vaikutuksia sillä voi olla niiden diffuusioon. Työssä perehdyttiin poliittisten instrumenttien, teknologian sääntelyn ja innovaatioiden diffuusion teorioihin. Teorioiden avulla työssä tarkasteltiin sääntelyn ja diffuusion vuorovaikutuksia, autonomisten ajoneuvojen sääntelyn perustaa ja nykytilaa sekä sääntelyn vaikutuksia teknologian diffuusioon. Sääntely voi vaikuttaa diffuusioon käyttäjien omaksumisnopeuteen vaikuttavien tekijöiden välityksellä, kuten esimerkiksi markkinavoimia ohjaamalla. Lisäksi sääntely voi vaikuttaa teknologian diffuusioon käyttäjäympäristön lisäksi myös kulttuurin, liiketoiminnan, politiikan ja kansainvälisen yhteisön osa-alueilla. Syitä autonomisten ajoneuvojen sääntelylle ovat niiden käyttöön liittyvät ulkoisvaikutukset, teknologian kehityksen koordinointi ja käyttäjien informaatiopuutteet teknologian toiminnasta. Lisäksi tekoälyn sääntelyyn liittyvä potentiaalinen yhteysongelma on myös syy sääntelylle. Nykyisiä käytössä olevia sääntelyinstrumentteja ovat nykyisen lainsäädännön ohella standardit, suorituskykyvaatimukset ja vastuunjakoon liittyvä lainsäädäntö sekä kohdennetut kehitysrahastot ja kehitystä tukeva tiedon jakaminen. Sääntelytoimet ovat olleet maltillisia, ja kaikkien toteutettujen toimien on havaittu tukevan teknologian diffuusiota. Tulokset kannustavat lisäämään teknologian kehitykseen kohdistuvien sääntelyinstrumenttien käyttöä, mutta tulosten perusteella herää myös epäilyksiä toteutettujen sääntelytoimien riittävyydestä. Aiheen lisätutkimus on tarpeen sääntelyn ja diffuusion vuorovaikutuksiin sekä tekoälyn sääntelyyn liittyen