Kollektiivisten oikeusriitojen ratkaisu - valtiollista lainkäyttöä vai yksityistä riidanratkaisua?

Työoikeuteen liittyvät riidat ovat olleet viime aikoina oikeudellisessa konfliktintutkimuksessa keskeisiä. Kollektiiviset oikeusriidat, eli työehtosopimuskauden aikaiset tulkintariidat työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen välillä, on totutusti ratkaistu työtuomioistuimessa. Työtuomioistuinlaki (646/1974) antaa osapuolille kuitenkin mahdollisuuden saattaa asia myös välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Vaihtoehtoisen riidanratkaisun suosiosta huolimatta on Suomessa välimiesmenettelyn käyttö työriidoissa jäänyt toistaiseksi vähäiseksi. Kuitenkin välimiesmenettelyn käytöstä on sovittu lähes puolessa työehtosopimuksia ja jotkin liitot ovat luoneet työryhmiä selvittämään välimiesmenettelyn käytön lisäämistä. Kiinnostusta välimiesmenettelyyn siis löytyy ja tietyillä aloilla sitä käytetään jo nyt varsin vakiintuneesti, vaikka työtuomioistuin näyttääkin vakiinnuttaneen paikkansa työmarkkinoilla kollektiivisten oikeusriitojen pääasiallisena ratkaisijana. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miksi jotkin liitot käyttävät välimiesmenettelyä kollektiivisten oikeusriitojen ratkaisussa. Tätä kysymystä pohditaan erityisesti siitä näkökulmasta, onko välimiesmenettelyllä jotain piileviä etuja, ja toisaalta onko työtuomioistuimella jotain sellaisia heikkouksia, joidenka vuoksi jotkin liitot ovat päätyneet käyttämään välimiesmenettelyä. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, osoittavatko välimiesmenettelyn mahdolliset piilevät kilpailuedut sen, että sen potentiaalia ei ole työmarkkinoilla vielä hyödynnetty, ja sen käyttöä olisi perusteltua lisätä työehtosopimuskauden aikaisten riitojen ratkaisemisessa, vai onko työtuomioistuimella edelleen vankkumaton asema. Tutkielmassa selvitetään myös valtiollisen lainkäytön välimiesmenettelyn välistä suhdetta mahdollisena esteenä välimiesmenettelyn lisäämiselle työriitojen ratkaisussa. Työtuomioistuin ei ole perinteinen tuomioistuin ja useassa suhteessa se muistuttaakin enemmän välimiesmenettelyä kuin yleisiä tuomioistuimia. Se on kolmikantainen asiantunteva erityistuomioistuin, jonka päätöksistä ei saa valittaa. Verratessa välimiesmenettelyä työtuomioistuimeen, näyttää välimiesmenettely menettävän lähes kaikki perinteiset kilpailuetunsa, kuten nopeuden, asiantuntevuuden ja ratkaisuvarmuuden. Välimiesmenettelystä voidaan kuitenkin löytää useita kilpailuetuja suhteessa työtuomioistuimeen, kuten osapuolten mahdollisuus vaikuttaa menettelyn kulkuun, välimiesten työmäärä suhteessa työtuomioistuimessa usein olevaan työtaakkaan sekä välimiehillä oleva erityisasiantuntemus, mitä ei työtuomioistuimen tuomareilta välttämättä löydy. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että välimiesmenettelyllä on varmasti paikkansa kollektiivisten oikeusriitojen ratkaisussa suomalaisilla työmarkkinoilla, sillä sen avulla menettelyä voidaan viedä sovittelevampaan suuntaan, millä on suuri merkitys riitapuolten väliseen yhteistyöhön jatkossa. Sen käytön lisääminenkin olisi perusteltua erityisesti siitä syystä, että sen myötä osapuolet voivat luoda prosessin, jonka ainoana tarkoituksena ei ole vain riitojen tehokas ratkaisu vaan myös niiden ehkäiseminen