Tuloksellisuusmittaus julkisella sektorilla : Case: Kunnalliselle vuokrataloyhtiölle asetetut mittarit ja niiden soveltuvuuden arviointi

Julkisen sektorin toiminnan kehittäminen ja tehostaminen ovat nousseet vakiintuneiksi puheenaiheiksi julkisessa keskustelussa viimeisten vuosikymmenten aikana. Tuloksellisuusmittaus on nähty erääksi keinoksi edetä kohti näitä määränpäitä. Julkisella sektorilla vähintään yhtä tärkeää kuin taloudellisten näkökulmien arviointi osana tuloksellisuutta on sosiaalisten näkökulmien huomioiminen. Julkisen sektorin tulosohjauksesta on haluttu tehdä konkreettisempaa, mutta samalla on kohdattu vaikeuksia julkisen sektorin palveluntuottajien vaikuttavuuden mittaamisessa ja arvioimisessa. Tässä tutkielmassa keskitytään tuloksellisuusmittaukseen julkisella sektorilla ja julkisen sektorin erityisluonteen ja monimuotoisten tavoitteiden sille aiheuttamiin haasteisiin. Aiheeseen syvennytään sosiaalisen asuntoliiketoiminnan osalta yhden case-yhtiön tuloksellisuusmittauksen tilaa tutkimalla. Erityishuomio keskittyy siihen, miten sosiaaliset näkökulmat on kyetty sisällyttämään tuloksellisuusmittaristoon taloudellisten mittareiden rinnalle. Lisäksi tarkastelussa on asetettujen mittareiden kyky ohjata yhtiön toimintaa kohti toiminnan pääasiallisia tavoitteita ja toivottuja lopputuloksia. Tutkielmassa hyödynnetään toiminta-analyyttista tutkimusotetta. Tutkimus toteutetaan laadullisena tapaustutkimuksena, jossa empiirinen aineisto on hankittu case-yhtiölle asetettuja tuloksellisuusmittareita ja niiden tavoitearvoja tarkastelemalla sekä haastattelemalla case-yhtiön asiantuntijoita. Tutkimustuloksina havaittiin case-yhtiölle asetetuista mittareista enemmistön edustavan taloudellisia näkökulmia, vaikkakin myös joitain sosiaalista näkökulmaa kuvastavia mittareita oli onnistuttu asettamaan. Asetetut sosiaaliset mittarit eivät kuitenkaan kuvaa toiminnan lopputulosta tai sen vaikuttavuutta, joten ne toimivat enemmänkin sijaissuureina. Kokonaisuudessaan asetetuilla mittareilla ei voitu havaita olevan kovin suuria ohjausvaikutuksia ja vain osaa mittareista onkin seurattu aktiivisesti vuoden aikana. Jotkin mittarit on nähty myös luonteeltaan vain toteaviksi tunnusluvuiksi, jolloin niillä ei nähdä selkeää tavoitteellista statusta eikä näin ollen ohjausvaikutuksiakaan. Tutkimustulokset tukevat julkisen sektorin tuloksellisuusmittauksen haastavuutta käsittelevää aiempaa teoreettista aineistoa ja osoittavat tuloksellisuusmittauskäytännöissä olevan edelleen paljon kehitettävää sopivien mittasuureiden ja mittausteknologioiden osalta. Suurimmat haasteet liittyvät sosiaalisten tavoitteiden muuntamiseen yksinkertaisesti mitattavaan muotoon. Jos tässä ei onnistuta riittävän hyvin, ei tuloksellisuusmittareista ole apua organisaation toiminnan ohjaamisessa kohti sen mission saavuttamista. Samalla myös tuloksellisuusmittauksen strateginen kontribuutio jää heikoksi