Osallisuuden diskurssit ja merkitykset alakoulun oppilaskuntatoiminnassa mukana olevien oppilaiden haastatteluissa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa osallisuuden diskursseista ja merkityksistä oppilaiden näkökulmasta. Lasten itsensä tuottaman osallisuuspuheen tutkimusta ei ole juuri tehty, joten tälle tutkimukselle on paikkansa osallisuustutkimuksen kentällä. Tutkimuksessa kysytään, millaisia osallisuuden diskursseja alakoulun oppilaskunnan hallituksen jäsenet haastatteluissa tuottavat ja mitä merkityksiä osallisuus näissä diskursseissa saa. Tutkimuksen viitekehyksenä käytettiin osallisuuden teoriaa sekä oppilaskuntiin liittyvää tutkimusta. Tutkimuksen lähestymistapana toimii laadullinen diskurssintutkimus, joka pohjautuu tieteenfilosofialtaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahden eri alakoulun oppilaskunnan hallituksen jäseniä yksin ja ryhmässä käyttäen teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysin keinoin tulkiten samalla osallisuudelle puheessa rakentuvia merkityksiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että oppilaskuntaosallisuudesta voidaan muodostaa useita diskursseja ja niiden kautta osallisuus merkityksellistyy eri tavoin. Muodostetut diskurssit olivat valtadiskurssi, rajausdiskurssi, ominaisuusdiskurssi, muiden puolesta -diskurssi sekä yhteisöllisyysdiskurssi. Näissä diskursseissa osallisuus merkityksellistyi muun muassa vaikuttamiseksi, ehdotusten esittämiseksi, oppilaiden omalle alueelle rajatuksi, tiedoista ja taidoista riippuvaiseksi, muiden puolesta toimimiseksi sekä kuulluksi tulemiseksi. Huomiota oppilaskuntatoiminnan kehittämiseksi tulisi kiinnittää erityisesti diskursseihin, jotka rajaavat osallisuutta koskemaan vain tietynlaisia oppilaita tai päätöksenteon alueita