Kouluviihtyvyys ja opettaja-oppilassuhde ADHD-oireisten oppilaiden kokemana

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten peruskouluikäisten koettua kouluviihtyvyyttä sekä opettaja-oppilassuhdetta. Erityisesti mielenkiinnon kohteena olivat oppilaat, joilla oli ADHD-oireita. Vertailtavat ryhmät muodostuivat ADHD-oireisista ja oireettomista, tytöistä ja pojista sekä ala- ja yläkouluikäisistä oppilaista. Lisäksi tarkasteltiin ADHD-oireiden ja sukupuolen yhdysvaikutusta kouluviihtyvyyden ja opettajasuhteen osalta. Tutkimusaineistona käytettiin ProKoulu ja Työrauha kaikille -interventiotutkimuksissa kerättyjä aineistoja (n = 2639). Kaksisuuntaisella kovarianssianalyysilla tutkittiin ADHD-oireisten ja oireettomien sekä tyttöjen ja poikien välisiä kokemuseroja kouluviihtyvyydessä ja opettaja-oppilassuhteessa. Riippumattomien otosten T -testillä vertailtiin ala- ja yläkouluikäisten oppilaiden kokemuseroja tutkittavien ilmiöiden osalta. ADHD-oireiset oppilaat kokivat sekä kouluviihtyvyyden että opettaja-oppilassuhteen oireettomia oppilaita kielteisemmäksi. Tytöt kokivat kouluviihtyvyyden poikia myönteisemmäksi. Yleisesti alakouluikäiset oppilaat kokivat sekä kouluviihtyvyyden että opettaja-oppilassuhteen yläkouluikäisiä oppilaita myönteisemmäksi. Yhdysvaikutukset ADHD:n ja sukupuolen välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. ADHD-oireisten oppilaiden heikompiin kouluviihtyvyys- ja opettajasuhdekokemuksiin tulee kiinnittää koulun taholta erityistä huomioita. Myös syitä yläkouluikäisten heikompiin kouluviihtyvyys- ja opettajasuhdekokemuksiin tulee miettiä laaja-alaisesti. Kouluviihtyvyyden määrittely ja tutkiminen mahdollistaa kohdennettujen tukitoimien suunnittelua hyvinvoinnin parantamiseksi. Asiasanat: kouluviihtyvyys, opettaja-oppilassuhde, ADH