Hankintalainsäädännön oikeusperiaatteet ja hankintasopimus

Tässä tutkielmassa tarkastellaan hankintojen soveltamisalan rajauksia sekä hankintasopimuksen tunnusmerkistöä. Millaisissa tilanteissa kilpailutettavan hankinnan syntymisen kannalta oleelliseksi kysymykseksi nousee oikeushenkilöiden erillisyys kuten sidosyksikköhankinnat ja erilaiset yhteistyömuodot? Miten EU:n primäärioikeus vaikuttaa hankintadirektiivien soveltamisalan ulkopuolelle rajautuviin hankintoihin? Millainen on statukseltaan epäselvä sopimus ja millaista oikeudellista keskustelua kilpailuttamatta jättämisestä ja kilpailuttamisesta käydään? Hankinta tarkoittaa tavaroiden ja palveluiden ostamista, vuokraamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa sekä urakalla teettämistä. Soveltamisalaan kuuluvat lähtökohtaisesti kaikki ne hankinnat, joissa on kyse rakennusurakasta tai tavara- tai palveluhankinnasta. Eurooppalainen hankintasääntely pohjautuu tavoitteelle avata julkiset hankinnat kilpailulle ja toteuttaa perustamissopimuksen (SEUT) tavaroiden, ihmisten ja pääoman vapaan liikkuvuuden tavoitteita. Peruslähtökohta on, että direktiivissä hankintayksiköksi määritelty julkinen taho noudattaa hankintalainsäädäntöä solmiessaan sopimuksen itsestään ulkopuolisen toimijan kanssa. Kaikkia sääntöjä ja poikkeuksia ei kuitenkaan kodifioida lainsäädäntöön. Tästä syystä eurooppalaiset hankintakäytännöt eroavat toisistaan ja direktiivejä on ollut vaikea tulkita yhtenäisellä tavalla. Tutkielma erittelee hankintalainsäädännön primäärioikeudesta johdettuja periaatteita kuten avoimuutta, syrjimättömyyttä, yhdenvertaisuutta yhdessä hankintasopimuksen tunnusmerkkien kautta ja oikeustapausesimerkkien välityksellä. Tutkimuksessa käytetty metodi on lainoppi eli oikeusdogmatiikka, joka selvittää mikä on voimassa olevaa oikeutta. Toinen käytetty tapa lähestyä olemassa olevan oikeuden sisältöä on tutkia sitä oikeudellisen pluralismin viitekehyksestä, pyrkimyksenä tulkita järjestelmien keskinäisiä suhteita. Tutkielmassa todetaan, ettei perussopimuksien soveltaminen ei ole kiinni hankintasopimuksen olemassa olosta, joten unionin primäärilainsäädäntö ja periaatteet vaikuttavat sopimuksen toteuttamistapaan. Sitä vastoin sopimuksen syntyyn vaikuttavat kriteerit ja esimerkiksi sidosyksikköpoikkeuksen ehdot on pitkälti listattu hankintadirektiivissä, mutta sääntöjen selkeytyminen on edellyttänyt ensinnäkin hankintadirektiivin uudistusprosessin ja EUT:n tekemiä linjanvetoja