Hyvityksen ja vahingonkorvauksen asema tekijänoikeuden loukkauksen kompensoimisessa digitaalisessa ympäristössä

Tekijänoikeudella suojattujen teosten käyttö- ja jakeluympäristö on keskittynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kasvavassa määrin digitaaliseen ympäristöön eli internetiin. Tekijänoikeus itsessään on kokenut muutoksia, jotka ovat nähtävissä mm. muuttuneessa osapuoliasetelmassa sekä teosten hyödyntämistavoissa ja kasvaneessa varallisuusarvossa. Tietoverkon mahdollistamat oikeudenloukkaukset ovat nopeammin ja helpommin toteutettavissa ja oikeudenhaltijoiden kärsimät vahingot ovat usein suurempia analogiseen toimintaympäristöön verrattuna. Massaoikeudenloukkauksiin liittyvän anonymiteetin ja vastuun pirstaloitumisen seurauksena oikeudenhaltijoille aiheutuvat tosiasialliset vahingot uhkaavat jäädä kompensoimatta. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on tarkastella tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisen korvausjärjestelmän toimivuutta oikeudenloukkauksen kompensoimisessa digitaalisessa ympäristössä. Korvausjärjestelmän osalta tarkastellaan tekijänoikeuslain 57.1 §:n mukaisen hyvityksen ja 57.2 §:n mukaisen vahingonkorvauksen edellytyksiä ja määrän arviointiin liittyviä tekijöitä. Kompensaatiomuotojen erityispiirteiden tarkastelun ohella tutkielmassa arvioidaan korvausjärjestelmän kykyä toteuttaa sille asetettuja tavoitteita, kuten reparaatiota eli oikeudenhaltijan saattamista siihen asemaan, jossa hän olisi ilman loukkaustekoa. Tutkielman punaisena lankana toimii tekijänoikeuslain korvausjärjestelmän toimivuuden tarkasteleminen suhteessa digitalisoitumisesta johtuviin muutoksiin ja haasteisiin. Näkökulma on puhtaasti siviilioikeudellinen, ja rikosoikeudellinen vastuu on rajattu tutkielmassa tarkastelun ulkopuolelle. Tutkielmassa käytetty tutkimusmetodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Vertailevaa näkökulmaa on haettu vertaamalla tekijänoikeuslain 57 §:n mukaista korvausjärjestelmää tuoreen liikesalaisuuslain säännöksiin liikesalaisuuden oikeudettoman hyödyntämisen kompensoimisesta. Tältä osin tarkastelun keskiöön on nostettu korvausjärjestelmien keskinäisen vertailun ohella tekijänoikeuslain korvausjärjestelmän erillisyyden tarkoituksenmukaisuuden arviointi ja kehittämismahdollisuudet. Tutkielmassa on hyödynnetty laajasti tuomioistuinten oikeuskäytäntöä, jonka avulla on pyritty havainnollistamaan oikeudenloukkausten kompensoimisessa tapahtunutta viimeaikaista kehitystä. Keskeisten korvausvastuun toteutumisen haasteiden voidaan katsoa liittyvän oikeudenloukkauksen hyvittämisen osalta hyvityksen asemaan käyttökorvausluontoisena maksuna sekä siihen, ettei hyvitykseen sovelleta täyden korvauksen periaatetta. Hyvitystä täydentävän korvauksen osalta ongelmallisena voidaan puolestaan pitää korkeita näyttövaatimuksia loukkausteon ja aiheutuneen vahingon välisestä kausaalisuhteesta sekä aiheutuneen vahingon määrästä. Hyvityksen ja vahingonkorvauksen määrän arviointia ja yhtenäisen korvauskäytännön muodostumista hankaloittavat lisäksi aineettomia teoksia koskeva arvostuksenvaraisuus, vahingon mittausteknisten seikkojen epäselvyys sekä vähäiset tai puutteelliset korvausmäärää koskevat perustelut oikeuskäytännössä