Vuokratyövoiman käytön rajoittaminen työehtosopimuksella : missä tilanteissa vuokratyövoiman käyttö on kielletty?

Vuokratyövoiman käyttöä ei ole rajoitettu lainsäädännöllä, mutta useissa työehtosopimuksissa on määräyksiä, jotka sisältävät rajoituksia ulkopuolisen työvoiman kuten vuokratyövoiman käytölle. Alihankintaa ja vuokratyövoimaa koskee pääsääntöisesti erilaiset työehtosopimusten määräykset, joten usein riitakysymyksissä ratkaistavaksi tulee ensin, onko sopimussuhteessa ollut kysymys vuokratyövoimasta vai alihankinnasta. Vuokratyövoiman ja alihankinnan välinen rajanveto voidaan määrittää usean eri kriteerin avulla. Ensisijaisesti sopimussuhteen luonteen määrittää kuitenkin direktio-oikeus sekä vastuu työn tuloksesta eli yrittäjäriski. Työvoiman vuokrauksessa työnantajan direktio-oikeus siirtyy työn tilaajalle eli käyttäjäyritykselle ja työn tilaaja vastaa myös työn tuloksesta. Alihankintasuhteessa työnantajan direktio-oikeus säilyy alihankkijalla ja se vastaa myös työn tuloksesta omalla riskillään. Alihankintasuhteessakin työn tilaajalla on kuitenkin oikeus antaa ohjeita alihankkijan työntekijöille etenkin turvallisuuteen liittyvissä asioissa sekä suorittaa normaalia laadunvalvontaa varmistaakseen sopimusvelvoitteiden täyttymisen ilman, että sopimussuhde muuttuu työvoiman vuokraukseksi. Yrittäjäriski määräytyy puolestaan sen perusteella, kumpi osapuoli vastaa työn viivästymisestä aiheutuneista kustannuksista tai työn lopputuloksessa esiintyvästä virheestä. Toissijaisina kriteereinä sopimussuhteen määrittelyssä pidetään sitä, kummalla sopimusosapuolella on vastuu resurssien riittävyydestä sekä laadusta, mikä on ollut sopimusosapuolten tarkoitus, kumpi sopimusosapuoli omistaa työssä käytettävät työvälineet, vaatteet ja valmistusmateriaalit sekä mitä on käytetty hinnoitteluperusteena. Toissijaiset kriteerit voivat vain vahvistaa ensisijaisten kriteereiden perusteella tehtyä sopimussuhteen luonteen määritystä eivätkä ne muuta sopimussuhteen luonnetta toiseksi. Työehtosopimusten vuokratyövoiman käyttöä rajoittavat määräykset ovat pääsääntöisesti muotoiltu niin, että lähtökohtaisesti vuokratyövoiman käyttö on kielletty ja työehtosopimuksissa luetellaan ne tilanteet, jolloin vuokratyövoiman käyttö on kuitenkin sallittua. Vaikka eri työehtosopimuksissa vuokratyövoiman rajoittamista koskevat määräykset saattavat olla sanamuodoltaan erilaisia, sisällöllisesti niistä on kuitenkin löydettävissä paljon yhteisiä tekijöitä. Vuokratyövoiman käyttö on yleisesti sallittu muun muassa täyttämään työvoiman tarvetta, joka johtuu työmäärän tilapäisestä kasvusta. Tilapäinen työmäärän kasvu saattaa johtua esimerkiksi tilauskannan vaihtelusta tai toimialakohtaisesta kausivaihtelusta. Näissäkin tilanteissa vuokratyövoiman käytön tulee kuitenkin olla pääsääntöisesti lyhytaikaista eikä pysyvää työvoiman lisätarvetta saa täyttää vuokratyövoimalla. Vuokratyövoimaa voidaan käyttää myös sellaisissa tehtävissä, joita ei voi teettää omalla työvoimalla erityisten ammattitaitovaatimusten tai erikoisvälineiden takia. Kyse ei ole erityisestä ammattitaitovaatimuksesta, mikäli omalla työvoimalla on samaa osaamista tai jos sitä tarvitaan yleisesti kyseisellä toimialalla. Erikoisvälineestä puolestaan on kyse silloin kun se on jollain lailla poikkeava tai epätavallinen kyseisellä toimialalla. Käytön tulee siis olla tilapäistä eikä kyse voi olla välineestä, jota käytetään yleisesti kyseisellä toimialalla ja yrityksen normaaleissa toiminnoissa. Lähtökohtaisesti yrityksen omaa työvoimaa ei työehtosopimusten mukaan saa korvata vuokratyövoimalla eikä vuokratyövoimaa saa siis käyttää pitkäaikaisesti tekemässä yrityksen normaaleja töitä, joita myös oma työvoima tekee. Vuokratyövoiman käyttö on kuitenkin sallittua esimerkiksi oman työvoiman sijaisina sairaus- ja vuosilomien aikana. Tällöinkin käytön tulee olla ajallisesti rajattua ja lyhytaikaista. Vuokratyövoiman käyttö pitkäaikaisesti on kuitenkin sallittua, mikäli työnantajalla on ollut muita syitä, joiden takia tehtäviä ei voida teettää omilla työntekijöillä. Tällaisena muuna syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, ettei käytöstä ole aiheutunut vahinkoa yrityksen omalle työvoimalle. Työehtosopimuksista löytyy myös määräyksiä, jotka rajoittavat vuokratyövoiman käyttöä erilaisissa oman työvoiman vähentämistilanteissa. Vuokratyövoiman käyttökiellot koskevat pääsääntöisesti tilanteita, joissa oma työvoima on tarkoitus korvata vuokratyövoimalla joko irtisanomalla tai lomauttamalla omaa henkilökuntaa. Pääsääntöisesti vuokratyövoiman käyttö on tällöinkin sallittua, mikäli kyse on tehtävistä, joita oma henkilökunta ei ole vakiintuneesti tehnyt tai ei pysty esimerkiksi ammattitaitovaatimusten takia tekemään. Työsopimuslain säännökset tuotannollisista ja taloudellisista irtisanomisperusteista, takaisinottovelvollisuudesta sekä lomauttamisesta eivät sellaisenaan estä vuokratyövoiman käyttöä, joten työehtosopimusten vuokratyövoiman käyttökieltoja sisältävillä määräyksillä on itsenäistä merkitystä oman työvoiman vähentämistilanteissa