Terveen luovuttajan ulostesiirteestä eristettyjen ja puhdistettujen Bacteroidales-isolaattien adhee-siokyvyn ja anti-inflammatorisuuden sekä näiden välisen yhteyden selvittäminen in vitro

Ihmisen suolistomikrobisto on monimuotoinen ekosysteemi, jonka koostumuksen ja toiminnan on osoitettu olevan merkittävässä asemassa ihmisen terveyden kannalta. Mikrobien osallisuus erilaisissa tautitiloissa tekee niistä mahdollisia kohteita tai keinoja lääkehoidolle. Tutkimuksissa yhdeksi tehokkaista hoitokeinoista esimerkiksi toistuvissa Clostridium difficile -infektiossa on osoittau-tunut ulosteensiirto, jossa terveen henkilön ulostetta viedään sairastuneen henkilön suolistoon. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli mitata onnistuneissa ulosteensiirroissa C. difficile -infektion hoidossa Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) gastroenterologian poliklinikalla käytetystä ulosteensiirteestä tutkimusryhmämme kehittämän menetelmän avulla eristettyjen Bacteroidales -lahkoon kuuluvien 16 eri bakteeri-isolaatin kykyä vähentää tulehdusta in vitro sekä niiden adheroitumista HT-29- ja Caco-2-soluihin sekä mukukseen. Lisäksi haluttiin selvittää, oliko tutkittavien bakteeri-isolaattien mahdollinen kyky vähentää tulehdusta riippuvaista adheesiosta. Menetelmä, jossa mitattiin bakteeri-isolaattien kykyä vähentää tulehdusta, perustui siihen että HT-29-solut inkuboitiin ensin tutkittavan isolaatin kanssa ja sen jälkeen soluihin indusoitiin tulehdus endotoksiini lipopolysakkaridin (LPS) avulla. Tämän jälkeen soluista tuottuneen proinflammatorisen interleukiini-8:n (IL-8) määrä mitattiin ELISA-kittiä käyttäen. Adheesion mittaus puolestaan perustui siihen, että bakteeri-isolaatit leimattiin ensin radioaktiivisella leimalla ja inkuboitiin epiteelisolujen tai mukuksen kanssa, jonka jälkeen adheroitumattomat bakteerit pestiin solujen päältä ja soluihin jäljelle jääneen radioaktiivisen säteilyn määrä mitattiin. Mitatun säteilyn määrästä voitiin laskea, kuinka paljon bakteeri-isolaateista oli prosentuaalisesti adheroitunut epiteelisoluihin. Menetelmä, jossa tulehdus-adheesio-riippuvuussuhdetta selvitettiin, perustui siihen, että HT-29-solut inkuboitiin ensin tutkittavan isolaatin kasvatusliuoksen kanssa, jonka jälkeen soluihin indusoitiin tulehdus LPS:n avulla. Tämän jälkeen soluista tuottuneen IL-8:n määrä mitattiin ELISA-kittiä käyttäen. Tulosten perusteella näytti siltä, että kymmenellä kuudestatoista tutkitusta isolaatista oli kantaspesifisesti kyky alentaa merkitsevästi proinflammatorisen IL-8:n tuottoa. Isolaattien adheroitumis-% vaihteli epiteelisolulinjojen sekä tutkittujen lajien ja niiden kantojen välillä. Isolaattien adheroituminen Caco-2-soluihin oli voimakkainta, kun taas mukukseen se oli erittäin heikkoa. Lisäksi adheesiomittauksen tulokset yhdessä tulosten, jossa tarkasteltiin isolaattien kasvatusliuoksen vaikutusta IL-8:n tuottoon, osoittivat että tutkittujen isolaattien kyky alentaa IL-8:n tuottoa ei välttämättä ole riippuvaista adheesiosta, mikä jatkossa lisää mielenkiintoa selvitää bakteerien tuottamien molekyylien merkitystä tulehduksen vähentämisen tai eston kannalta