Korvat käyttöön : opettajien kokemuksia kuulonvaraisen oppimisen mahdollisuuksista musiikinopetuksessa

Kuulonvarainen musiikinoppiminen on merkittävä ja ensimmäinen musiikin oppimisen muoto. Kuulonvaraisesti tapahtuva oppiminen tapahtuu ilman kirjallista ohjetta tai dokumenttia, kuten nuottia tai tabulatuuria. Oman korvan käyttö on tärkein lähtökohta kuulonvaraiselle oppimiselle. Musiikkia opitaan korvakuulolta monissa yhteyksissä ja monin tavoin myös tänä päivänä. Maisterintutkielmassani tutkin kuulonvaraisen musiikinoppimisen ja korvakuulolta soiton mahdollisuuksia musiikinopetuksessa. Selvitän musiikkia opettavien henkilöiden kokemuksia kuulonvaraisten menetelmien käytöstä koulujen musiikinopetuksessa. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla neljää opettajaa, jotka käyttävät kuulonvaraisen oppimisen menetelmiä omassa opetuksessaan. Opettajat kuvailevat käyttämiään kuulonvaraisia menetelmiä, niihin liittyviä kokemuksia sekä erilaisia näkökulmia musiikinopetuksen tavoitteista. Tutkimus pohjautuu konstruktivistiseen käsitykseen oppimisesta, jonka mukaan oppiminen on aktiivista tiedon rakentamista. Tutkimus ilmentää, kuinka kuulonvaraisuutta voidaan hyödyntää musiikinopetuksen kaikissa vaiheissa. Kuulonvaraisten taitojen oppiminen ilmeni myös itsenäisen tavoitteen lisäksi muuhun opetukseen liittyvänä, ikään kuin piilossa mutta kuitenkin läsnä olevana elementtinä. Kuulonvaraisen musiikinoppimisen menetelmät voidaan jakaa kuulonvaraisen poimimisen ja tuottamisen tyyppeihin. Kuulonvaraiset taidot voidaan kuvata myös jatkumona vaikeusasteen mukaan. Erityistä aiheessa onkin kuulonvaraisen laulamisen ja soittamisen kokeminen sekä helpoksi lähestymistavaksi että kehittyneimmäksi musisoinnin muodoksi. Kuulonvaraiset menetelmät liitettiin musiikin kasvatuksellisten päämäärien tavoitteluun sekä positiivisen musiikkisuhteen syntyyn