Tirronniemen tilan kehittäminen

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut tarkastella mahdollisuutta kehittää mieheni omistaman Tirronniemen tilan peltoviljelyä kannattavammaksi ja mielekkäämmäksi. Työssä tarkastellaan mahdollisuutta kahden uuden viljelykasvin tuotantoon tilalla joko nykyisen peltoviljelyn rinnalla tai korvaamaan sitä. Uudet tuotantokasvit ovat mustaherukka, jota tuotettaisiin sopimusviljelynä teollisuuteen, ja valkosipuli, joka myytäisiin suoramyyntinä kuluttajille. Uudet toiminnot valittiin mukaan, koska niistä on jo kokemusta tilalla kotitarveviljelyn muodossa ja tällä hetkellä näyttäisi kysyntää olevan molemmille tuotteille. Uusien toimintojen kannattavuutta tarkastellaan sekä uusille viljelykasveille että nykyisille peltoviljelykasveille tehtävien katetuottolaskelmien kautta. Kannattavuuden lisäksi tarkastellaan uusien viljelykasvien ominaisuuksia, vaatimuksia, viljelytekniikoita, kauppakunnostusta, myyntikanavia ja näiden taustatietojen perusteella kasvien soveltuvuutta Tirronniemen tilalle. Aineisto työhön on hankittu alan kirjoista, internetlähteistä, lehtiartikkeleista sekä keskusteluista alan asiantuntijoiden ja Tirronniemen isännän kanssa. Katetuottolaskelmia varten lähteistä on pyritty keräämään realistisia lukuja viljely- ja myyntikustannuksista. Mutta vaikka pyritäänkin realistisiin luikuihin, niin varsinkin uusien viljelykasvien osalta niin tulojen kuin kustannusten osalta joudutaan käyttämään arvioita, koska konkreettisia juuri Tirronniemellä toteutettuun viljelyyn perustuvia lukuja ei ole saatavilla. Nykyisen tuotantosuunnan rehuohran ja säilörehunurmen kohdalla käytetyt luvut pohjautuvat pääosin tilan isännän kirjanpitoon, joten niiden kautta saatua tulosta voidaan pitää realistisena. Tämän työn perusteella voidaan todeta, että molemmat uudet tarkastelun alla olleet tuotantomuodot, mustaherukan sopimusviljely ja valkosipulin viljely suoramyyntiin, antavat paremman katetuoton kuin nykyinen tuotantotapa. Haasteita uusissa tuotantokasveissa on ja investointeja pitää tehdä, mutta nämä olisivat vastassa joka tapauksessa, jos halutaan muutosta nykyiseen. Muutos toisi myös todennäköisesti mielekkyyttä viljelyyn työn muuttuessa hyvinkin erilaiseksi nykyisistä rutiineista. Katetuottolaskelma ei tuota tietoa uuteen tuotantomuotoon siirtymiseen tarvittavista investoinneista eikä se huomioi aikaa, joka kuluu ennen kuin satomäärät ovat laskelmassa käytetyllä tasolla. Nämä tiedot ovat kuitenkin tärkeitä viljelijän kannalta, kun hän miettii tilansa tuotantosuunnan muutosta. Sekä investointikustannuksia että tilan kannattavuuden laskua uuden tuotantomuodon ylösajon aikana tulisikin selvittää Tirronniemen tilan osalta tarkemmin, jos päädytään käytännössä muuttamaan tilan tuotantosuuntaa