Kyllä se oli sentään kauhea aika: Tamperelaisten tyttökoululaisten kirjoituksia Suomen sisällissodasta syksyltä 1918

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee tamperelaisten tyttökoululaisten ainekirjoitelmia Suomen sisällissodasta. Kirjoitelmat on laadittu opettajan antaman ohjeen mukaisesti ja ne on kirjoitettu syksyllä 1918, eli vain muutama kuukausi sodan päättymisen jälkeen. Tutkielmassa tarkastellaan kirjoitelmissa tapahtuvaa muistelua, josta erityiseen tarkasteluun on nostettu tiettyjä teksteissä esiintyviä aiheita, kuten punaisen ja valkoisen puolen kuvailua sekä kirjoittajien omaa arkea sodan keskellä. Kirjoitelmissa toistuvia sananvalintoja verrataan Aamulehden artikkeleihin, jotka ovat julkaistu huhtikuun alun ja syyskuun lopun välisenä aikana vuonna 1918. Näillä yhteyksillä todennetaan sitä, kuinka paljon kirjoittajat ovat omaksuneet ajatuksia ja mielipiteitä kodeistaan ja koulusta kirjoittaen niistä omina kokemuksinaan. Ainekirjoitelmien kirjoittajat ovat 10–21 vuotiaita tyttöjä, jotka ovat olleet syksyllä 1918 oppilaina Tampereen tyttölyseossa. Kirjoitelmat on kerännyt heidän luonnonhistorian ja maantiedon opettaja Eva Borg. Nämä tytöt ovat viettäneet sota-aikansa heidän kotipaikkakunnastaan riippuen joko Tampereella tai muualla Suomessa. Tutkielma nostaa erityiseen tarkasteluun Tampereella sota-aikansa viettäneet tytöt, sillä tarkastelun kohteeksi nousevat etenkin kirjoitukset Tampereen taisteluista. Kirjoitelmissa kerronta alkaa koulujen sulkeutumisesta eli tammikuusta 1918. Sodan muistelu ainekirjoitelmissa tapahtuu hyvin kronologisesti, eli tekstit etenevät koulun päättymisestä aina sodan päättymiseen asti. Tämän takia myös tutkielma lähestyy aihetta kronologisesti. Kun ainekirjoitelmia vertaa Aamulehden artikkeleihin, voi niistä huomata muualta tulleen vaikutuksen. Kirjoitelmat noudattavat hyvin selkeästi valkoisen puolen näkemyksiä siitä, miksi sota alkoi, ketkä olivat sodan syyllisiä ja miten sotatapahtumat etenivät. Tytöt ovat omaksuneet valkoisen puolen näkökulman sodan toisesta osapuolesta ja kuvailevat kirjoitelmissaan punaisten valta-aikaa Tampereella punaiseksi hirmuvallaksi. Sen sijaan valkoisten saapumista Tampereelle kuvataan kaupungin vapautuksena. Kirjoitelmat siis noudattavat valkoisen propagandan linjoja siitä, miten sodasta puhutaan. Ne kuitenkin kertovat myös lasten ja nuorten kokemuksista sodassa. Niissä nousevat esiin koulujen sulkeutumisen tuoma toimettomuus sekä epävarmuus, tyttöjen oma toiminta sodan aikana, Tampereen taistelujen tuoma jännitys sekä sodan jälkeisen hävityksen järkytys