Vapaaehtoisen tukiperhetoiminnan vaikutukset alaikäisenä ilman huoltajaa tuleen turvapaikanhakijataustaisen nuoren kotoutumiseen ja hyvinvointiin

Opinnäytetyö liittyy Yhteiset Lapsemme ry:n Yhdessä Matkalla -hankkeeseen (2017-2020 STEA), jossa alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden turvapaikanhakijataustaisten lasten ja nuorten kotoutumista tuetaan vapaaehtoisen tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnan keinoin. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, millaisia vaikutuksia vapaaehtoisella tukiperhetoiminnalla on ollut tuettavien nuorten kotoutumiseen ja hyvinvointiin. Työn tarkoituksena on lisätä tietoa vapaaehtoisen tukiperhetoiminnan vaikutuksista, sekä nostaa esiin näkökulmia toiminnan kehittämiseksi ja arvioimiseksi. Työ on tuotettu yhteistyössä Yhteiset Lapsemme ry:n Yhdessä Matkalla -hankkeen kanssa. Opinnäytetyön tietoperusta käsittelee ilman huoltajaa alaikäisenä tulleiden turvapaikanhakijataustaisten lasten ja nuorten lisäksi nuoruutta elämän vaiheena, perheen merkitystä nuoren elämässä sekä kotoutumisen ja hyvinvoinnin käsitteitä. Kotoutumisen ja hyvinvoinnin kokonaisuutta on tarkasteltu erityisesti Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen PALOMA-hankkeessa (Pakolaisten mielenterveystoimien valtakunnallinen kehittämishanke 2016-2018) tuotetun Kotouttamisen ratkaisut -kuvion kautta. Opinnäytetyö on laadullinen tutkielma, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkielmaa varten tehtiin yhteensä kahdeksan teemahaastattelua; haastatteluihin osallistui kolme nuorta, kolme vapaaehtoista tukiperhettä sekä kaksi jälkihuollon sosiaaliohjaajaa. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti teemoittelemalla. Merkittävimmäksi asiaksi tukiperhetoiminnassa osoittautui haastatteluaineiston perusteella nuorten mahdollisuus tutustua suomalaisiin ihmisiin sekä suomalaiseen kulttuuriin ja perhearkeen. Tutkimustulokset eivät olleet kaikilta osin aivan yksiselitteisiä; toisaalta vapaaehtoisella tukiperhetoiminnalla näytti haastatteluaineiston perusteella olleen varsin monipuolisia vaikutuksia, ja nuoret olivat saaneet tukiperheiltä monipuolista tukea. Toisaalta taas haastatteluaineistoista nousi esiin myös vaikutusten arvioinnin haastavuus, sillä toiminnan vaikutusten näkyminen on pitkä prosessi. Tukisuhteen alkuaikana jo tukiperheen ja tuettavan nuoren toisiinsa tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen vie aikaa. Vapaaehtoinen tukiperhetoiminta on kuitenkin selvästi tarpeellista ja sille on myös kysyntää. Tulevaisuutta ajatellen tutkielmassa tuotiin esiin myös toiminnan vahvuuksia ja kehittämiskohteita; haastatteluaineiston perusteella kehittämiskohteeksi nousivat erityisesti tukisuhteen alkuvaihe ja sopivien tukiperheiden ja nuorten yhdistäminen. Toiminnan vahvuudet taas liittyivät erityisesti toiminnan koordinointiin ja vapaaehtoisten sitouttamiseen