Lohtua ja turvaa : Miten varhaiskasvattajat kohtaavat lapsen surun päiväkodissa

Opinnäytetyömme aiheeksi valikoitui lapsen suru ja sen kohtaaminen päiväkodissa. Idea opinnäytetyöhömme lähti liikkeelle halusta oppia lisää aiheesta sekä jakaa saamaamme tietoa eteenpäin. Aiheen pohjalta toteutimme sähköisen kyselyn kahdelle helsinkiläiselle päiväkodille. Kyselyssä käsiteltiin varhaiskasvattajien tapaa kohdata lapsen suru, sekä heidän kaipaamiaan apukeinoja surun kohtaamiseen. Opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys muodostuu lapsen surusta, kehityksestä ja surun käsittelystä kirjoitetuista tieteellisistä artikkeleista sekä kirjallisuudesta. Suurin osa opinnäytetyömme kirjallisuudesta on aikaväliltä 2000–2018. Kirjallisuus on kerätty pääsääntöisesti Finna -tietokantojen kautta. Yksi tärkeimmistä lähteistämme on Atle Dyregrovin Lapsen suru, jonka suomenkielinen painos on julkaistu 1994. Vaikka Dyregrovin teos on jo varsin vanha, uudemmat aiheesta kirjoitetut teokset pohjaavat edelleen Dyregrovin esittämiin teorioihin. Teorioissa keskeistä on, että lapsen käsittelemätön suru vaikuttaa lapsen kehitykseen, usein negatiivisesti ja sillä voi olla kauaskantoisia haittavaikutuksia. Jokainen lapsi on yksilö ja siten reagoi suruun omalla tavallaan. Aikuisella on suuri vastuu lapsen surun kohtaamisessa. Tärkeimpänä tehtävänä on auttaa lasta surun käsittelyssä. Teorian pohjalta laadimme laadullisen eli kvalitatiivisen tutkimuksen, jonka toteutimme kyselyn muodossa. Saimme kyselyyn viisi vastausta, joiden analysoimiseen käytimme sisällönanalyysin menetelmää. Teettämämme kyselyn tulokset tukevat aiheesta aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia. Tulokset osoittavat, että lasten suru ilmenee eri tavoin, ja että aikuisen rooli surun käsittelyssä on tärkeä. Kaikki kyselyymme vastanneet varhaiskasvattajat olivat valmiita kohtaamaan lapsen surun, vaikka osa kaipasikin lisäkeinoja surevan lapsen kohtaamiseen. Siitä huolimatta, että lapsen suru ilmeneekin eri tavoin, kyselyyn vastanneilla varhaiskasvattajilla on sama lähestymistapa lapsen surun kohtaamiseen. Tärkeimpänä elementtinä surevan lapsen kohtaamisessa nousi esiin lämmin ja turvallinen aikuinen, joka on valmis kuuntelemaan ja käsittelemään lapsen surua tämän ikätason mukaisin keinoin