Tavaran tai sen pakkauksen muodosta koostuvan tavaramerkin suoja-ala Euroopan Unionissa

Tavaramerkin tarkoitus on auttaa kuluttajaa tekemään ostopäätöksiä ja toisaalta suojata haltijansa investointeja tuotteidensa markkinointiin ja laadun parantamiseen. Tavaramerkin muodostavan merkin tulee siis voida välittää kuluttajalle viestejä ainakin tuotteen kaupallisesta alkuperästä, mutta myös laadusta tai tietyistä imagoon liittyvistä näkökohdista. Oikeus tavaramerkkiin voidaan uudistaa periaatteessa kuinka monta kertaa tahansa. Siten oikeuspoliittisesti tulee voida varmistua siitä, ettei tämä monopolioikeus rajoita kilpailua liikaa tai ettei sen piiriin saada sellaista immateriaaliomaisuutta, joka todellisuudessa kuuluisi suojata jollain ajallisesti rajoitetulla oikeudella, kuten patentilla tai mallioikeudella. Näiden intressien tasapainottamisen haasteet näkyvät erityisen hyvin tavaran muodosta koostuvien tavaramerkkien suoja-alan rajoja määrittäessä. Muoto on tavaramerkkinä epäperinteinen, ja sen vuoksi pelkän erottamiskyvyn näyttäminen sille on haasteellista. Toisaalta vahva tunnettuus ja erottamiskyky puoltavat perinteisessä tavaramerkkioikeudessa laajaa suoja-alaa. Tutkielmassa on pyritty löytämään vastaus kysymykseen, päteekö tämä myös muototavaramerkkeihin, ja miten muotojen osalta muiden suojamuotojen mahdollinen kumuloituminen tavaramerkin kanssa vaikuttaa suoja-alan arvioimiseen. Erottamiskyvyn laajuuden osalta mielenkiintoiseksi kysymykseksi muodostuu myös rajankäynti laajalti tunnetun merkin suojan ja sen kynnysarvon suhteeseen muototavaramerkin tiukkoihin erottamiskykyvaatimuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan, onko laajalti tunnetun merkin tarjoamaa, tavaralajit ylittävää suojaa mahdollista antaa muototavaramerkille, vai jääkö tämä suojan aste lähinnä teoreettiseksi. Tutkielmassa on myös vertailtu mallioikeudessa käytettyjä arviointikriteerejä muototavaramerkkien arvioimiseen käytettyjen kriteerien kanssa. Lähdemateriaali keskittyy oikeuskäytännön osalta Euroopan Unionin tuomioistuinten käytäntöön, jonka lisänä on käytetty esimerkinomaisesti kotimaista ja eurooppalaista kansallista oikeuskäytäntöä. Tutkielma on toteutettu eurooppaoikeudellisesti suuntautunutta lainoppia metodina käyttäen ja pyrkii rakentamaan selkeän esityksen siitä, millaisiin reunaehtoihin tavaran muodosta koostuvan tavaramerkin suoja-ala rajoittuu Euroopan Unionin tavaramerkkioikeudessa