Osaamistavoitteiden merkityksestä lääketieteen peruskoulutuksessa erityisesti potilasturvallisuuden näkökulmasta

Suomessa ei ole olemassa mitään yhtenäistä kansallista määritelmää sille, mitä valmistuvan lääketieteen lisensiaatin tulisi osata. Toisin sanoen ei ole asetettu mitään tiettyjä osaamistavoitteita, jotka jokaisen lääketieteen opiskelijan tulisi peruskoulutusvaiheessa saavuttaa ja joita noudatettaisiin kaikissa lääketieteen koulutusta tarjoavissa yliopistoissa Suomessa. Yliopistot voivat oman autonomiansa puitteissa määrittää osaamistavoitteet sekä yksittäisille kursseille että koko lääketieteen lisensiaatin tutkinnolle haluamallaan tavalla. Näin ollen osaamistavoitteet myös vaihtelevat merkittävästi lääketieteellisten tiedekuntien välillä. Päinvastainen tilanne on useassa muussa maassa, joissa tutkinnon osaamistavoitteet on määritelty kansallisella tasolla. Myös potilasturvallisuuden merkitys lääketieteen peruskoulutuksessa on jäänyt vähemmälle huomiolle Suomessa, ja esimerkiksi lääketieteellisten tiedekuntien asettamissa osaamistavoitteissa potilasturvallisuus jää usein vain maininnan tasolle. Tämän katsauksen tarkoituksena on selvittää, millainen merkitys tutkinnon osaamistavoitteiden määrittelyllä on lääketieteen peruskoulutuksessa erityisesti potilasturvallisuuden näkökulmasta. Kysymykseen pyritään vastaamaan muun muassa kartoittamalla, miten nykyiset tutkinnon osaamistavoitteet vertautuvat kansainvälisiin malleihin ja miten ne ottavat potilasturvallisuuden huomioon. Lisäksi käydään lyhyesti läpi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) arviointiprosessia ja raportin havaintoja, sekä esitetään ehdotuksia, miten lääketieteen koulutusohjelmaa tulisi tutkinnon osaamistavoitteiden osalta Suomessa kehittää. Katsauksessa esitetään, että tutkinnon osaamistavoitteiden kansallinen määrittely tukisi erityisesti lääketieteen peruskoulutuksen kehittämistä, selkeyttäisi opintojen suunnittelua ja auttaisi opiskelijoita ymmärtämään, millaiset valmiudet heillä tulee olla valmistuessaan. Osaamistavoitteiden määrittelyllä voisi myös pitkällä aikavälillä olla myönteisiä vaikutuksia sekä potilashoidon että -turvallisuuden kannalta