Yhtenäiskunnasta erilaistuviin kuntiin : Perustuslain reunaehdot kuntien tehtävien eriytymiselle

Tämä tutkimus on valtiosääntöoikeudellinen arvio kuntien tehtävien eriyttämisen yleisistä oikeudellisista reunaehdoista. Tutkimuksessa arvioidaan myös eriytymiskehityksen oikeudellisia rajoja. Kysymys on ollut valtiosääntöoikeudellisesti ennen muuta siitä, millaisia rajoituksia perustuslain 121 §:n sääntely kuntien itsehallinnosta asettaa kuntien tehtäviä koskevalle sääntelylle ja kuntakentässä ilmenevälle eriytymiselle, kun samalla otetaan huomioon perustuslain 6 §:n vaatimus ihmisten kohtelemisesta yhdenvertaisesti lain edessä ja kun kunnilla on ollut hyvin keskeinen rooli perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyjen sosiaalisten oikeuksien toteuttajana. Selvityksessä havaittiin, että Suomen perustuslaki ei estä lainsäätäjää säätämästä kuntien tehtävistä tavalla, jossa joidenkin kuntien tehtäväkenttä muodostuu muihin nähden erilaiseksi. Alueelliset erillisratkaisut muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja järjestettäessä ovat niin ollen valtiosääntöoikeudellisesti mahdollisia. Myös maakuntien tehtävien sääntelyssä voi näin ollen olla kuntien tehtävien sääntelyä vastaavaa vaihtelua. Kuntien tehtävien eriyttämiseen johtavan sääntelyn on kuitenkin vastattava niitä vaatimuksia, joita perustuslaki muutoinkin asettaa kuntia tai kuntia suurempia itsehallintoalueita koskevalle taikka perusoikeuksien toteuttamisen kannalta merkitykselliselle lainsäädännölle. Eriytymisestä johtuvalle ihmisten erilaiselle kohtelulle on ensinnäkin osoitettava perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. Muun muassa pyrkimys edistää jokaisen oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja estää näiden oikeuksien vaarantuminen ovat tällaisia perusteita. Perusoikeuksien toteutuminen on turvattava lailla. Erillisratkaisuissa on myös otettava huomioon kielellisten oikeuksien toteutuminen, jos järjestelyn seurauksena alueen suomen- tai ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada sote-palveluja omalla kielellään jäävät heikommiksi kuin jossain vaihtoehtoisessa aluejakomallissa. Kuntien eriytyminen ei myöskään saa muodostua kunnallisen ja muun alueellisen itsehallinnon vähimmäisvaatimusten vastaiseksi: Kuntien päätöksenteon kansanvaltaisuus on turvattava samoin kuin kuntien oikeus päättää itsenäisesti taloudestaan ja hallinnostaan. Myös eriytyvien kuntien tehtävistä ja kuntien yhteistoimintavelvoitteista on säädettävä lailla, ja kunnille on tehtäviä eriytettäessäkin taattava riittävät taloudelliset edellytykset suoriutua tehtävistään.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä