Tyttökoripalloilijoiden fyysisen kuormittavuuden ja palautumisen seuranta leiriolosuhteissa

Nuorisourheilussa kilpailu- ja harjoitusmäärät lisääntyvät entistä varhaisemmassa vaiheessa, minkä seurauksena kokonaiskuormituksen hallinta on kasvavassa määrin haasteena urheilijoilla. Nykytutkimusten mukaan huonosti ja ilman asiantuntemusta suunnitellut harjoituskuormat yhdistettynä lisääntyneisiin kilpailu-ja harjoitusmääriin kasvattavat urheilijoiden loukkaantumisriskiä sekä ylikuormitustilojen syntymistä. Kuormituksen seurannalla ja sen kautta tehdyllä järkevällä harjoittelun ohjelmoinnilla voidaan ennaltaehkäistä merkittävästi loukkaantumisia sekä ylikuormitustilojen syntymistä. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Suomen Koripalloliitto. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 16 -vuotiaiden tyttökoripalloilijoiden maajoukkueleirin kuormittavuuden ja palautumisen seurannasta saadun objektiivisen tiedon ja kyselytutkimusten vastaavuutta. Opinnäytetyö on tapaustutkimus, joka sisältää kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimusjoukko koostui 14 henkilöstä, josta otokseen valikoitui 10 henkilöä (n = 10). Tutkimusaineisto kerättiin sykevälivaihtelumittausten ja kyselylomakkeiden avulla. Aineistoa analysoitiin määrällisen tutkimuksen menetelmin. Tutkittavien henkilöiden EPOC -harjoitusvaikutukset olivat leirin aikana 2.2 - 4.7. Mittausten perusteella kuormituksen subjektiivisten ja objektiivisten tulosten vertailussa ei ollut havaittavissa selvää johdonmukaisuutta. Palautumisen keskiarvo oli subjektiivisesti mitattuna kohtalainen kun objektiivisesti keskiarvo oli hyvä. Yksilöiden erot kuormittuneisuudessa ja palautumisessa johtuivat mahdollisesti erilaisista harjoitustaustoista, nukahtamisvaikeuksista leirin aikana sekä pelipaikkakohtaisista eroista. Tutkittavan ryhmän pienen koon vuoksi tuloksia ei voi yleistää. Jatkossa kannattaisi huomioida leirin harjoitusten ajoittaminen siten, että nukahtaminen helpottuisi ja palautuminen nopeutuisi