Lasten itsesäätelytaidot toimintaterapiassa

Itsesäätelytaidot muokkautuvat läpi elämän ja liittyvät keskeisesti kaikkeen ihmisen toimintaan ja hyvinvointiin. Itsesäätelytaidoilla tarkoitetaan henkilön kykyä säädellä omaa aktivaatio- ja vireystasoaan, sekä omaa tietoista toimintaansa ja käyttäytymistään. Ne sisältävät kognitiivisen toiminnan ja toiminnanohjauksen lisäksi myös kyvyn säädellä omia tunteitaan ja impulssejaan. Ympäristöllä ja lähiaikuisilla on merkittävä rooli lapsen itsesäätelytaitojen kehittymisessä. Toimintaterapia on kuntoutusmuoto, joka perustuu toiminnan terapeuttiseen käyttöön ja sillä voidaan vaikuttaa lapsen itsesäätelytaitoihin puuttumalla esimerkiksi erilaisiin käyttäytymisen tai aistisäätelyn haasteisiin, tai tukemalla tunnesäätely- ja toiminnanohjaustaitoja. Yhteistyökumppanina opinnäytetyöprosessissa on toiminut Helsingin ja Uudenmaan sairaan-hoitopiiri. Opinnäytetyön aihe nousi lasten psykiatrisen toimintaterapian kontekstista. Työn aihe nähtiin tärkeäksi yhteyshenkilön näkökulmasta siksi, että itsesäätelyn pulmia ilmenee lasten psykiatrisessa toimintaterapiassa usein. Opinnäytetyön tarkoituksena on ollut selvittää, miten lasten parissa työskentelevät toimintaterapeutit määrittelevät itsesäätelyn käsit-teen, millaisia menetelmiä he käyttävät työskennellessään itsesäätelypulmien parissa, sekä miten toimintaterapeutit huomioivat vanhempien ja muun ympäristön merkityksen lapsen itsesäätelytaitojen kehityksessä ja tukemisessa. Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisesti, eli laadullisin tutkimusmenetelmin. Aineistonkeruumenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu. Haastatteluihin osallistui neljä lasten kanssa työskentelevää toimintaterapeuttia ympäri Suomen. Lapsen itsesäätelystä saatiin kerätyn aineiston pohjalta monipuolisesti tietoa. Haastatteluissa nousi esiin lisäksi monia lasten kanssa tehtävän terapiatyön kannalta oleellisia huomioita ja näkökulmia. Tuloslukuun on koostettu analysoidusta aineistosta neljä keskeisintä pääteemaa, jotka vastaavat parhaiten opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin, sekä yhteyshenkilön työelämätarpeeseen. Nämä teemat ovat itsesäätelyn käsitteistö, sosiaalisen ympäristön merkitys, toimintaterapian menetelmät lasten itsesäätelyn tukemisessa, sekä puutteellisen itsesäätelyn vaikutus lapsen käsitykseen itsestä. Aineistosta nousseet menetelmät on lisäksi luetteloitu liitteessä 1. Toiveena on, että tämä opinnäytetyö tarjoaisi lukijalleen erilaisia näkökulmia lasten itsesäätelyyn, sekä herättäisi keskustelua lasten käyttäytymisen haasteiden parissa työtä tekevien toimintaterapeuttien keskuudessa