Perehdyttäminen työterveyshuollossa: työterveyshoitajien ja työfysioterapeuttien näkemyksiä perehdytyksestä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa työterveyshuollon perehdytyksen nykytilaa ja kehittämistarpeita uusien työterveyshoitajien ja työfysioterapeuttien näkemysten pohjalta. Tutkimus toteutettiin työelämälähtöisenä, yhteistyössä yksityisen terveyspalveluita tuottavan työterveyshuoltoyksikön kanssa, osana organisaation laajempaa perehdytyksen kehittämishanketta. Opinnäytetyön aineisto kerättiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla alle kaksi vuotta yrityksen palveluksessa olleilta työntekijöiltä. Perehdytyksen nykytilaa kartoitettiin 47 väittämän avulla, jotka liittyivät perehdytyksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Kolmella avoimella kysymyksellä kartoitettiin nykyisessä perehdytyksessä hyvin toimivia ja säilytettäviä asioita, nykyisen perehdytyksen ongelmia ja haittoja sekä mahdollisia kehittämiskohteita. Kyselylomake luotiin tätä tutkimusta varten. Kysely lähetettiin 146 uudelle työntekijälle ja kyselyyn vastasi yhteensä 58 henkilöä, joista 49 oli työterveyshoitajia ja yhdeksän työfysioterapeutteja. Vastausprosentti oli 40 %. Uusien työntekijöiden mielestä hyvin toimivia ja säilytettäviä asioita nykyisessä perehdytyksessä olivat vastaanotto työpaikalla, vuorovaikutus perehdytystilanteissa sekä perehdyttäjien osaaminen. Työntekijät pystyivät sitoutumaan työpaikan arvoihin ja kokivat olevansa osa moniammatillista tiimiä perehdytysjakson jälkeen. Tutkimustulosten perusteella perehdytyksen ongelmat, haitat ja kehittämiskohteet liittyivät perehdytysprosessin systemaattisuuden ja suunnitelmallisuuden puutteisiin. Perehdytysjakso koettiin liian lyhyeksi eikä perehdyttäjillä ollut aina riittävästi aikaa perehdyttämiseen. Uusien työntekijöiden tiedoissa ja taidoissa oli puutteita perehdytysjakson päätyttyä. Osaamista ja lisäperehdytystarpeita ei kartoitettu systemaattisesti. Avoimissa vastauksissa nimetty perehdyttäjä ja vertaistuki koettiin erityisen tärkeiksi. Tutkimuksen tullaan hyödyntämään kohdeorganisaation työterveyshuollon perehdytyksen kehittämisessä.The purpose of this study was to evaluate the present situation of the orientation process in an Occupational Health Care unit, from Occupational Health Care Nurses and Occupational Physiotherapists point of view. This work-related study was carried out in a private Occupational Health Care Unit in Finland and it is part of the organizations larger orientation development project. Data for this study was gathered by a structural questionnaire that included 47 arguments about planning, implementing and evaluating orientation. With three open questions the goal was to find out the things that went well in orientation, the problems and disadvantages in orientation and suggestions for improvement. The questionnaire was developed for this study and it was sent to 146 employees and 58 responded. 49 of respondents were Occupational Health Care Nurses and nine were Occupational physiotherapist. The answering percentage was 40 %. According to the opinions of the employees, welcoming to the new workplace was very well done. They also find the interaction in orientation situations good and they felt that the preceptors had a good know-how. Employees were able to commit with organizations values and they felt being a part of the multiprofessional team after the orientation period. The study showed that the biggest problem and disadvantage in orientation was that the orientation process was not systematically planned and implemented. The orientation period was too short and the preceptors did not always have enough time for the new employee orientation. Employees had some gaps with their working skills after the orientation period and their capacity to perform tasks was not systematically evaluated. Open questions showed the named preceptor and collegial support had an important role in orientation process. The results of this study can be used to develop unit’s orientation process as part of organizations larger orientation development project