Poliisin kenttäpartion kuormituskokemukset ja niiden purkaminen : poliisien näkemyksiä ja kokemuksia kenttätyön kuormittavuudesta valvonta- ja hälytystoimintasektorilla Pirkanmaan kenttäjohtoalueella

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kokeneiden poliisien näkemyksiä ja kokemuksia poliisin kenttäpartion kuormitustekijöistä sekä niiden purkamisesta valvonta- ja hälytystoimintasektorilla Pirkanmaan kenttäjohtoalueella. Lisäksi kartoitettiin, millaisia menetelmiä he ovat työstä johtuvan kuormituksen purkamiseen sekä stressinhallintaan käyttäneet ja olivatko haastateltavat mahdollisesti käyttäneet poliisin organisaation tarjoamia henkisen huollon palveluita. Kokeneiden poliisien näkemyksiä ja kokemuksia työnantajan tarjoamista henkisen huollon palveluista pyrittiin nostamaan esiin ja kehitysehdotukset kirjaamaan huolellisesti osaksi opinnäytetyötä. Näkökulma oli rajattu yksittäisen poliisin kokemusten ja näkemysten tutkimiseen. Kyseessä oli tutkimuksellinen haastattelututkimuksena toteutettu laadullinen opinnäytetyö. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja haastatteluiden anti purettiin litteroimalla aineisto yleiskielelliseen tekstimuotoon. Litteroitu aineisto koodattiin ja analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Haastattelujen tuloksissa käytettiin runsaasti suoraan siteerattuja lauseita, haastateltavien alkuperäisen sanoman mahdollisimman tehokkaan välittymisen takaamiseksi. Haastateltaviksi kartoitettiin kasvotusten kahden kesken käytyjen ennakkokeskustelujen perusteella kolme vapaaehtoista poliisia. Aihepiirin haastavuuden vuoksi, lähdeaineistossa pyrittiin käsittelemään ja avaamaan opinnäytetyön kannalta keskeisiä käsitteitä riittävän laajasti ja tarkasti. Haastateltavien kiinnostus ja aktiivisuus vahvistivat lähdeaineistossa esiin tullutta käsitystä poliisin kenttätyön kuormittavuudesta, poliisien tietoisuudesta oman työnsä vaikutuksista heidän terveyteensä sekä kiinnostuksesta oppia ja jopa kehittää stressinhallintamenetelmiä. Haastattelujen tuloksissa korostuivat kollegiaalisen luottamuksellisen keskustelun merkitys sekä esimiehen rooli osana jälkipuintitoimia. Yleisellä tasolla kokonaisarviot henkisen huollon toimista olivat positiivisia ja riittäviä