Translapsi on usein yksin eikä hymyile – Semioottinen analyysi kuvapankkikuvien transtytöistä ja -pojista

Selvitän tutkielmassani kuvapankkikuvista semioottisen analyysin avulla, millainen kuva piirtyy translapsesta. Työni tietoperusta on koottu teoksista, joissa pohditaan sukupuolen moninaisuutta, tasa-arvoa suomalaisessa koulussa, feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta sekä sukupuoli-identiteetin muodostumista. Kuvien tulkintaa olen lähestynyt semiotiikan tutkimuksen eli merkkien maailmaa ja visuaalista kulttuuria käsittelevien teosten kautta. Aineisto on kerätty kahdesta tunnetusta kuvapankista käyttäen hakusanoja ’transgender girl’ ja ’transgender boy’. Työssäni analysoin kaikkiaan 40 kuvaa kysymyspatteriston avulla. Millainen kuva translapsesta kuvapankkikuvien perusteella lopulta piirtyy? Lapsi on useimmiten kuvassa yksin ja hän ei katso kameraan eikä myöskään hymyile. Hänet tunnistaa tytöksi tai pojaksi, ja hän on myös yksilötasolla tunnistettavissa. Yksittäinen valokuva representoi aina yksittäisen valokuvaajan näkemystä aiheesta. Kuvapankkien valikoima puolestaan on laaja ja kuvan valintaprosessi yksilöllinen. Tämän prosessin taustalla on aina kulttuurinen viitekehys. Journalistina näenkin äärimmäisen mielenkiintoisena ja tärkeänä, että kuvaaja tai kuvaa käyttävä pohtii, millaisia merkityksiä hänen ottamallaan tai valitsemallaan kuvalla on katsojan näkökulmasta. Aion hyödyntää tutkielman tuloksia translasten vanhempien kokemuksista kirjoittamani kirjan kuvituksessa. Tuloksista voivat hyötyä myös muut translapsiaihetta tai sukupuolen moninaisuutta käsittelevät journalistit