Bodies in an exhibition

Opinnäytteeni keskittyy kuratointiin ja nykytaiteen esittämiskäytäntöihin. Tutkimuskysymyksiä ovat miten keho on läsnä näyttelytilassa ja missä on kehon paikka museossa; mitä näyttelyn materiaalisuus on sekä miten se liittyy museon materiaalisuuksiin ja miten nämä kaikki kietoutuvat yhteen. Ajattelen materiaalisuuden läpäisevän näyttelyn kaikki elementit; tilan, teokset, esittämisen välineet ja yleisöt. Nämä elementit muodostavat osittain valkoisen kuution ja sen vakiintuneet käytännöt. Teoreettiseksi kumppaniksi valitsin uusmaterialismin. Sovellan sen puitteissa hahmoteltuja käsityksiä materiaalisuudesta ja toimijuudesta näyttelyyn ja sen elementteihin. Löydän tästä tapoja tarkastella kehon kokemusta, eri toimijuuksia ja niiden vuorovaikutusta näyttelyssä ja museotilassa. Haluan kurkotella konkretian tasolle, ajatteluun, joka pysyy kiinni materiaalisuudessa. Siksi tukeudun teoreetikko Jane Bennettin käsitykseen kaiken materian eloisuudesta ja toimijuudesta. Tutkielman laajempana viitekehyksenä posthumanistinen ajattelu tarjoaa tavan lähestyä toimijuuksien keskinäisiä suhteita ei-hierarkkisina sekä hahmottaa inhimillinen ja ei-inhimillinen yhteenkietoutuneisuutena. Bennettin vitaalisen materiaalisuuden käsite vapauttaa kuratoinnissa ajattelemaan toimijuuksia yli ihmisen muodostamien kategorioiden. Materiaalisuus näyttelyn kaikki elementit läpäisevänä ominaisuutena ja museo kehona antaa väljyyttä löytää joustavuuksia valkoisen kuution sisällä ja ylittää tilaan liittyviä ja eri toimijuuksien välille asetettuja rajoja tai esteitä. Bennettin ajattelusta saan tukea kehollisen kokemuksen korostamiseen näyttelyssä. Se ei ulossulje sanallistamisen tai tekstin tarvetta, mutta ei myöskään suhteuta näitä hierarkkisesti keskenään. Toiminnan käsitteen määrittely voi myös tapahtua uudelleen. Sitä ei tarvitse ajatella aktiivisuuden ja passiivisuuden akselilla. Kun tilan, esittämiskäytäntöjen – kuten tekstin, teoskylttien – ja teosten suhteet nähdään vastavuoroisina, on mahdollista ajatella uudelleen niiden muotoa. Lopputyön käytännön osuus on kuratoimani näyttely Kehonkuva Wäinö Aaltosen museossa. Kuratoinnissa painottuivat kysymykset kehon esittämisestä museossa sekä museotilan ja teosten kehollinen kokeminen. Tässä tutkielmassa tarkastelen kuratointia näyttelyn tekemisenä, teosten esittämiskäytäntöjä pohtivana alueena; toimintana, joka kiinnittyy kehoon ja museorakennukseen. Kehonkuvassa pyrin höllentämään toimijuuksille aiottuja rajoja. Erilaisia vuotavuuksia ja toimijuuksien läpäisyä valkoisen kuution sisällä ja suhteessa ulkotilaan ei ollut tarvetta kokonaan estää. Se tarkoitti kuratoinnissa altistumista olemassa olevan tilan ja sen toimijuuksien ehdoille. Se merkitsi paikkojen jättämistä katsojan keholle. Valkoinen kuutio on sittenkin läpäisevä, materiaalinen ja elävä, liikkeessä oleva keho. Näyttely siellä sisältää väistämättä joukon eloisuuksia sekä kehoja, ja siksi mahdollisuuksia. Näyttelyyn liittyvä kuratointiprosessi antaa tilaisuuden tutustua tilan toimijuuksiin ja siihen yhdistelmään, joka tilan, teosten ja yleisöjen toimijuuksista, ja niiden kehoista, voi muodostua. Kaikkien kehot, inhimilliset ja ei-inhimilliset, ovat eloisaa materiaalisuutta. Eikä jaolla aktiivisiin toimijoihin ja toiminnan kohteena oleviin passiivisiin objekteihin tässä ole merkitystä. Katsojan keho voi asettua osaksi tilan eloisuutta, yhteyteen eloisan museo-kehon kanssa.My master’s thesis is focused on curating and contemporary art. I scrutinize how the body is present in an exhibition space and where is the place for the body in a museum; what is the materiality of an exhibition and how it is related to the materialities of a museum, and how all these come together. In this research, my theoretical companion is new materialism. I apply the idea of materialities and agencies and this way I am able of exploring bodily experience, diverse agencies and their interaction in an exhibition and in a museum space. This is the reason I concentrate on theorist Jane Bennett’s idea of vital materiality. The wider frame of reference of my research is posthumanism with the thought of the human and the nonhuman as intertwined, nonhierarchical. The idea of vibrant matter, defined by Bennett, releases curating to thinking about agencies beyond the categories defined by the human. Materiality as quality of all the elements and the museum as a body permit to examine flexibilities inside the white cube and enable transgressing boundaries or barriers set in the museum space and between the agencies. Bennett gives me confidence in stressing the bodily experience of the exhibition. It does not exclude the need for verbalising or text, but nevertheless it does not value them one above another. If the varied relations between space, exhibitionary tools, e.g. labels or texts, and artworks are seen as reciprocal, their format can be reexamined. A practical component of the thesis is the exhibition Bodybuilding I curated for Wäinö Aaltonen Museum of Art. How to display bodies in the museum and how to experience bodily the museum building and the exhibition were key questions in the curating. Leaking and infusing of agencies inside the white cube and from outside were not completely blocked. Curating meant surrendering to the existing space and its materialities. White cube is after all porous, material and alive, a body in motion. Inevitably exhibition includes vitalities and diverse bodies, thus possibilities. Curating is an opportunity to get acquinted with the agencies and the variety of combinations that is formed by the space, the artworks, the audiencies – by all of these bodies. Division into human and nonhuman, active and passive is irrelevant, because each of these bodies consists of vibrant matter. The body of the visitor can join the vitality of the building, the vibrant museum body