Pienasiakkaiden tehomaksun käyttöönoton periaatteet

Sähkön siirtohinnoittelurakenne perustuu suurelta osin kymmeniä vuosia sitten määritettyyn tuoterakenteeseen. Merkittävä osa verkkoyhtiön kustannuksista syntyy kapasiteetin eli hetkellisen tehonkäyttömahdollisuuden ylläpidosta. Nykyisen pienasiakkaille sovellettujen perus- ja kulutusmaksujen käytön johdosta kapasiteetista aiheutuvat kustannukset joudutaan keräämään esimerkiksi energian siirtoon pohjautuvalla maksulla. Kustannusvastaavuuden näkökulmasta kapasiteettitarpeen kustannukset tulisi kerätä mahdollisimman kattavasti tehonkäyttöön pohjautuvalla maksulla. Nykyinen sulakeporrastuksen sisältävä perusmaksu heikentää myös aiheuttamisperiaatteen toteutumista, jonka tarkoituksena on kohdistaa toiminnan kustannukset niitä aiheuttaville asiakkaille tasapuolisesti. Ongelman ratkaisemiseksi selvitettiin tuntikeskitehoon perustuvan tehomaksun käyttöönottoa pienasiakkaille. Nykyisin suurilla sähkönkäyttäjillä käytössä oleva maksu antaa pienasiakkaille paremmat mahdollisuudet vaikuttaa siirtomaksun suuruuteen, sillä osa kiinteästä perusmaksusta muuttuisi käytöstä riippuvaksi tehomaksuksi. Tehomaksun tutkimisen lisäksi työssä tarkasteltiin erilaisia tuoterakenteen perustavanlaisia muutoksia esimerkiksi Kausisiirtotuotteiden osalta. Nykyiseen siirtotuoterakenteeseen liittyvät tarkastelut ovat tärkeässä roolissa työn kannalta ja ne toimivat osaltaan pohjana hinnoittelurakenteen kehittämisessä. Diplomityössä muodostettiin tulevaisuudessa toistettava hinnoitteluprosessi. Prosessin yhtenä osana selvitettiin kustannusvastaava tulorakenne, jonka avulla voidaan luoda pienasiakkaiden tehomaksun sisältävä hinnasto. Polku pienasiakkaiden tehomaksuun edellyttää esimerkiksi pohtimaan suurempien Kausisiirtotuotteiden asiakkaiden siirtoa tehomaksullisiin tuotteisiin. Diplomityö muodostaa laskennallisen pohjan hinnoittelun muutoksille ja niiden vaikutusten arvioinnille. Laskettuja hinnastoja tulee vielä pohtia kriittisesti yhtiössä. Työn lopputuloksia tuleekin käsitellä teknisen laskennan tuotoksena, eikä suoraan käytäntöön toteutettavana toimintasuunnitelmana. Tuloksena saatiin seitsemän hinnastoa, joiden avulla rakennettiin suuntaa antava siirtymissuunnitelma hinnoittelun kehittämiseksi. Nykyisen siirtotuoterakenteen osalta tutkittiin kolmen erilaisen tulorakenteen vaikutuksia. Nämä olivat nykyinen tulorakenne, mahdollisimman kustannusvastaava tulorakenne ja hinnoittelu, jossa tuotto-odotus painotettiin kulutusmaksuun. Tarkasteluiden hintamuutosten vaikutukset vaihtelivat merkittävästi eri rakenteiden välillä. Nykyisen tulorakenteen aiheuttamat muutokset olivat maltillisia hinnoittelun perustuessa tämän hetkiseen maksujen suhteeseen. Mahdollisimman kustannusvastaava tarkastelu aiheutti merkittävää nousua osalle asiakkaista perusmaksujen suhteen noustessa. Kolmas tarkastelu tuotto-odotuksen painottamisesta kulutusmaksuun tasoitti edellisen hinnaston perusmaksujen nousua. Loput neljä hinnastoa kuvaavat tehomaksun laajentamista vaiheittain asiakaskantaan skenaarioittain. Hinnastoja rakentaessa asiakasnäkökulmaa painotettiin vahvasti. Ensimmäisenä skenaariona yli 3x100 A Kausisiirtotuotteiden asiakkaat siirrettiin PJ-Tehosiirtotuotteisiin. Siirto vaikuttaisi siirtomaksuihin pääasiassa laskevasti. Seuraavana vaiheena tutkittiin yli 3x63 A sulakkeiden omaavien asiakkaiden siirtämistä PJ-Tehosiirtotuotteisiin. Siirto aiheuttaisi liian suuren maksujen nousun osalla asiakkaista, joten seuraavaa skenaariota oli muutettava. Seuraavana skenaariona pienasiakkaan tehomaksu lisättiin sulakeporrastetuille 3x25 A – 3x100 A Kausisiirtotuotteille. Tehomaksun tavoiteltu hinta pidettiin matalana ja laskutustehon määräytymisperusteeksi valittiin kuukausittainen suurin tuntikeskiteho. Muutokset siirtomaksuihin olivat maltillisia ja suurin osa hinnoittelun asiakkaista säästäisi siirtomaksuissaan. Ehdotettu hinnasto parantaa siirtohinnoittelun periaatteiden noudattamista; tehomaksun avulla käyttöpaikat maksavat todellisesta käytetystä tehostaan edistäen aiheuttamisperiaatteen toteutumista. Kustannuksien tarkempi kohdistaminen maksukomponenteille kehittää kustannusvastaavuutta. Lisäksi hinnaston muodostamisessa huomioitiin markkinahintaisuus-, syrjimättömyys-, tasahintaisuus- ja yksinkertaisuusperiaatteen noudattaminen. Viimeisenä skenaariona tutkittiin sulakeporrastamatonta rakennetta, jonka todettiin olevan liian haastava käyttöönotettavaksi. Diplomityön viimeisenä osana luotiin ohjeellinen siirtymäsuunnitelma hinnoitteluskenaarioiden tuloksien perusteella. Suuntaa antavan siirtymäsuunnitelman periaatteena on jaksottaa tehtävät muutokset usealle vuodelle, jotta hinnoittelumuutoksien vaikutukset ovat mahdollisimman maltillisia. Tarkkaa siirtymäsuunnitelmaa on mahdotonta muodostaa, sillä kustannukset, asiakaskunta, regulaatio ja tulot vaihtelevat vuosittain