The mechanisms of tension myoneural syndrome and applied treatment and care techniques

Tension Myoneural Syndrome (TMS) as a diagnosis was developed in the late 1970s by John Sarno (MD). He discovered that often back pain and later other chronic pain conditions are psychosomatic in nature. The main objectives of this Master’s Thesis was to provide a comprehensive literature research on the origin, symptoms and treatment of TMS and to develop an online diagnostic TMS questionnaire tool. The literature research revealed that the area of psychosomatic pain conditions is scarcely studied. However, the growing scientific and empirical evidence supports the role of emotions in the development of chronic pain and in some other related chronic conditions. By the currently unknown reason the brain may presume the powerful emotions, like anger, shame and grief, too overwhelming. So instead of actually feeling these emotions the TMS patients’ brain creates physical symptoms to distract the patient. This happens in the unconscious mind without the awareness of the patient. The role of the brain in the creation of TMS symptoms is undeniable. With the help of modern imaging technology, it is possible to study what is happening in the brain during chronic pain. Remarkably pain and especially chronic pain would seem often involve the same brain areas that are responsible of social pain and emotional processing. However, more research is needed in this area. Because of the widespread symptoms and variety of conditions that are thought to be TMS equivalents the role of immune and endocrine system involvement in TMS should also be considered. There are a lot of different treatment programs and options to TMS. All of them rely on the same basic principles: education about the syndrome, overcoming the fear of physical activity and emotional awareness through psychotherapy or journaling. Why this kind of treatment works is most likely due to changes in the brain and nervous system related to these interventions. The biggest problem in TMS treatment is the lack of educated medical professionals. Many doctors do not understand the importance of the mindbody connection in relation to illness and disease. Thus, misdiagnosis is common, and the patients cannot receive the treatment they would actually need and benefit from. The biggest difference between traditional treatment of chronic pain and TMS treatment is that while traditional treatment is about pain management and mainly symptomatic treatment, TMS treatment aims to full recovery and treats the root causes of the symptoms.TMS-oireyhtymä diagnoosina on syntynyt 1970-luvun lopulla. Lääkäri John Sarno huomasi, että usein selkäkivut ovat luonteeltaan psykosomaattisia, ja myöhemmin myös muunlaiset krooniset kivut voivat johtua osittain tai kokonaan psykologisista syistä. Tämän diplomityön päätarkoituksena oli tehdä kattava kirjallisuuskatsaus TMS-oireyhtymästä perehtyen sen alkuperään, oireisiin ja hoitoon. Lisäksi tavoitteena oli kehittää verkossa toimiva versio kyselystä, jota on käytetty apuna TMS:n diagnosoinnissa. Kirjallisuuskatsaus paljasti, että psykosomaattisia kipuoireita on tutkittu suhteellisen vähän. Kuitenkin kasvava tieteellinen ja empiirinen todistusaineisto viittaa siihen, että tunteet ovat tärkeässä osassa kroonisen kivun sekä muidenkin kroonisten sairauksien kehittymisessä. Vielä toistaiseksi tuntemattomasta syystä aivot voivat kokea vahvat tunteet, kuten vihan, häpeän tai surun liian voimakkaiksi. Tällöin itse tunteen tuntemisen sijaan TMS-potilaan aivot luovat fyysisiä oireita kääntääkseen potilaan huomion pois tunteista. Tämä prosessi tapahtuu täysin potilaan tiedostamatta. Aivot ovat suuressa osassa TMS:n oireiden kehittymisessä. Nykyiset kuvantamistekniikat voivat paljastaa, miten krooninen kipu vaikuttaa aivoihin. Yllättäen kipu, erityisesti krooninen kipu, näyttäisi liittyvän samoihin aivoalueisiin, jotka ovat vastuussa sosiaalisen kivun ja tunteiden prosessoinnista. Kuitenkin lisätutkimuksia tältä alueelta tarvitaan. Vaihtelevan oireenkuvan ja laaja-alaisten oireiden vuoksi, joiden uskotaan olevan niin kutsuttuja TMS-ekvivalentteja, myös immuuni- ja umpieritysjärjestelmä saattavat olla osallisina TMS:ssä. TMS:n hoitoon on olemassa useita erilaisia ohjelmia ja vaihtoehtoja. Kaikki hoitovaihtoehdot nojautuvat samoihin periaatteisiin: koulutukseen ja informaatioon TMS:stä, fyysiseen aktiivisuuteen liittyvien pelkojen voittamiseen sekä tunteiden tiedostamiseen psykoterapian tai tunteista kirjoittamisen avulla. Hoidon tehon arvellaan perustuvan aivoissa ja hermostossa tapahtuviin muutoksiin. Suurin ongelma TMS:n hoidossa on koulutettujen lääketieteen ammattilaisten puute. Monet lääkärit eivät ymmärrä keho-mieliyhteyden läheistä suhdetta sairauksiin riittävän hyvin. Sen vuoksi väärät diagnoosit ovat yleisiä ja siitä johtuen potilaat eivät saa sitä hoitoa, josta he parhaiten hyötyisivät. Suurin ero perinteisen kroonisen kivun hoidon ja TMS hoidon välillä on, että perinteinen hoito pyrkii symptomaattiseen hoitoon ja kivun hoitamiseen, TMS hoidon tavoitteena on oireiden syyn hoitaminen ja täysi paraneminen