Yksi konsertti – kaksi tapahtumaa : Reaaliaikaisesti striimatut etäkonsertit sosiokulttuurisina kokemuksina

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, millainen tapahtuma on reaaliaikaisen konserttistriimauksen ympärille järjestetty etäkonsertti. Tutkimukseni kohteena on Tampere-talon Etäevent-hanke, myöhemmältä nimeltään MUKANA, joka on lähtökohtaisesti suunnattu sosiaali- ja terveysalan toimijoille. Etäkonserttien tarkoituksena on tavoittaa sellaisia yleisöjä, joiden ei ole mahdollista saapua paikan päälle Tampere-talon konserttiin. Etäevent-tapahtumiin kuuluu konserttistriimauksen lisäksi Meet & Greet -tilaisuus, jossa esiintyjä ja etäyleisö ovat internetvälitteisesti vuorovaikutteisessa yhteydessä joko ennen tai jälkeen konsertin. Striimatut live-konsertit ovat yleistyvä, mutta vähän tutkittu konserttimuoto. Aiempi tutkimus on keskittynyt pitkälti etäyleisöihin, mutta omassa tutkimuksessani huomioin myös esiintyjän näkökulman. Tutkimukseni kohdistuu Etäevent-hankkeen kaikkiin neljään konserttiin, joiden esiintyjinä olivat Tampere Filharmonia, Vesa-Matti Loiri, Jonne Aaron ja Raskasta Joulua -kokoonpano. Tutkimuksessani mukana olevat etäkonserttikohteet ovat Pispan palvelukeskus, TAYS:n erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrinen tutkimus- ja hoitoyksikkö (EVA-yksikkö) sekä Kylmäkosken vankila. Tarkastelen etäkonsertteja kahden kysymyksen kautta: millainen konserttimuoto reaaliaikaisesti striimattu konsertti on sekä millainen kokemus tällaisesta konserttimuodosta syntyy. Tutkielmani aineisto on kerätty etnografisiin menetelmiin pohjaten ja koostuu pääosin haastatteluista sekä havainnoinnista. Haastattelin tutkielmaa varten instituutioiden henkilökuntaa, esiintyjiä sekä konserttiin osallistunutta yleisöä. Pääpaino tutkimuksessani on kuitenkin etäyleisöissä, sillä havainnoin kaikki tapahtumat etäkonserttikohteista käsin. Lähtökohtana tutkimukselleni on käsitys konserteista sosiokulttuurisina tapahtumina ja hyödynnän neksusanalyyttisia näkökulmia niin konserttimuodon kuin -kokemuksen tarkastelussa. Keskeisenä käsitteenä tutkimuksessani on musiikillisen toiminnan laaja-alaisuutta kuvaava Christopher Smallin termi musicking, ja artistin ja yleisön suhdetta sekä tapahtuman reaaliaikaisuuden merkitystä tarkastelen osittain Philip Auslanderin live- ja liveness-käsitteitä mukaillen. Tutkielmassani osoitan, että esiintyjän ja etäyleisön suhde poikkeaa monin osin perinteisestä konserttitilanteesta. Konserttikokemuksen syntyyn vaikuttaa joukko sosiokulttuurisia tekijöitä, ja yleisöt kokevat etäkonserttien mielekkyyden olevan sidoksissa reaaliaikaisuuteen sekä laadukkaaksi koettuun sisältöön. Etäeventin pilottivaiheen yleisöjen elämä on rajautunut pitkälti jonkin instituution piiriin, mikä vaikutti myös konserttikokemuksen syntymiseen. Etäkonsertin merkittäväksi piirteeksi nousi tunne huomioiduksi tulemisesta, ja Etäeventin koettiin myös tuovan toivottavaa vaihtelua instituutioarkeen