Hyvinä päivinä näen hänet sellaisena mikä hän oli : Diskurssianalyysi verkkokeskusteluista, joissa miehet kertovat kumppaninsa kärsivän mielenterveyden ongelmista

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia vakiintuneita kulttuurillisen merkityksenannon resursseja miesten kirjoituksista on mahdollista löytää silloin, kun he kertovat teksteissään kumppaninsa kärsivän mielenterveyden ongelmasta tai ongelmista. Selvitän myös sitä, millaisia näiden resurssien mahdollistamia kielellisiä identiteettejä miehet tuottavat itselleen ja kumppanilleen. Arvioidaan, että mielenterveyden ongelmista kärsii vuosittain noin viidennes tai neljännes suomalaisista aikuisista. Yleisimmät mielenterveyden häiriöt eli masennus ja ahdistushäiriöt ovat arviolta jonkin verran yleisempiä naisilla kuin miehillä. Parisuhteita, joissa ainakin toisella osapuolella on jokin mielenterveyden ongelma tai sairaus, on siis todennäköisesti paljon. Mielenterveyden ongelmat vaikuttavat ihmisen tapaan kokea, tuntea ja antaa merkityksiä. Niihin liittyy usein myös heikentynyt toimintakyky arjessa: työnteossa, kotitöissä ja lasten hoidossa. Mielenterveyden ongelmat asettavatkin haasteen parisuhteen toiselle osapuolelle, joka on usein itse vaarassa masentua. Tässä tutkimuksessa tarkastelu on rajattu miespuolisoihin. Aineistona tutkimuksessa ovat keskustelupalstakirjoitukset. Keräsin aineiston avoimelta anonyymiltä ja moderoidulta keskustelupalstalta, jossa keskusteluihin osallistuminen edellyttää kirjoittajilta rekisteröitymistä ja nimimerkin käyttöä. Keräsin aineistoni keskustelualueelta, joka on keskittynyt parisuhteen, perhe-elämän ja vanhemmuuden kriiseihin ja ongelmiin. Keskustelupalsta-aineisto mahdollisti laajan ja rikkaan luonnollisen aineiston tavoittamisen henkilökohtaisesta aiheesta, johon liittyy stigmaa ja häpeää, ja jota tämän vuoksi voi olla tutkimuksellisesti vaikea tavoittaa. Tarkastelin aineistoni kirjoituksia osana verkkovuorovaikutusta, mutta verkkovuorovaikutuksen analysointi ei ole tutkimukseni keskiössä. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on brittiläinen diskurssianalyysi. Tämän metodologisen ajattelutavan mukaan kielen käyttäjät rakentavat tilanteellisesti ja paikallisia erilaisia versioita todellisuuden ilmiöistä, kuten asioista, ihmisistä ja tapahtumista. Nämä versiot on mielekästä ymmärtää toisaalta osana kielenkäytön tilannetta ja vuorovaikutusta, ja toisaalta osana laajempia, vakiintuneita kulttuurillisia kielenkäytön tapoja ja säännönmukaisuuksia. Näistä kielenkäytön säännönmukaisuuksista käytin tutkimuksessa nimitystä tulkintarepertuaari. Tarkastelin, millaisia erilaisia tukintarepertuaareja miesten kirjoituksista oli mahdollista löytää. Jokainen tulkintarepertuaari tekee mahdolliseksi joukon kielellisiä identiteettejä, joista käytin nimitystä subjektipositio. Tarkastelin, millaisia erilaisia subjektipositioita miehet tuottivat itselleen ja kumppanilleen sekä sitä, millaisia positiopareja ja seurauksia näistä muodostui aineistossa. Löysin aineistosta neljä tulkintarepertuaaria. Nimesin nämä romanttisen rakkauden repertuaariksi, huolenpidon ja vastuun repertuaariksi, tasa-arvon repertuaariksi sekä lasten edun repertuaariksi. Kolme ensimmäistä rakentaa omanlaisensa parisuhteen ihanteet ja osapuolten hyveet. Neljännessä ihannetilaksi määrittyy lasten oletettujen hyvien toteutuminen, jota ei ole välttämättä sidottu parisuhteeseen. Jokainen repertuaareista mahdollistaa yhden tai useamman subjektiposition tuottamisen sekä itselle että kumppanille. Sen ymmärtäminen, millä eri tavoilla miesten on mahdollista merkityksellistää tilannetta, jossa tulkitsevat kumppanillaan olevan mielenterveyden ongelma, auttaa ymmärtämään heidän tilannettaan. Samalla se luo paremmat mahdollisuudet miespuolisoiden kohtaamiselle ja huomioimiselle esimerkiksi terveydenhuollossa ja kolmannen sektorin toiminnassa. Ajattelen myös, että kumppanin sairaus tai sairastamisen tuottama tilanne tuo osaltaan näkyväksi sen, miten parisuhde ylipäätään rakentuu erilaisissa puhetavoissa ajassamme ja kulttuurissamme