Automotive Differentials

Tämän työn tavoitteena oli selvittää ajoneuvojen tasauspyörästöjen toimintaa, käyttökohteita ja kehitystä. Työssä käytiin lyhyesti läpi tasauspyörästön kehityksen historiaa ja perusteellisemmin erilaisia tasauspyörästöjen rakenteita. Työssä selvitettiin myös tasauspyörästöjen mahdollisia kehityssuuntia. Tasauspyörästön perusrakenne ja toiminta on pysynyt samana jo 1800-luvun alusta lähtien, jolloin ranskalainen Onésiphore Pecqueur käytti keksimäänsä tasauspyörästöä höyryvoimalla kulkeneessa ajoneuvossaan. Työssä tutkittiin tasauspyörästöön sittemmin tapahtuneita edistyksiä ja huomattiin, että tasauspyörästön perusrakenteeseen on tapahtunut hyvin vähän muutoksia sen keksimisestä lähtien. Monet autovalmistajat ovat tehneet omat, hieman erilaiset ratkaisunsa tasauspyörästöihinsä ja niiden sijoitteluun auton muun voimansiirron mukaan. Yleisin käytössä oleva tasauspyörästö on avoin tasauspyörästö, jonka käyttöä puoltaa sen yksinkertainen ja siten kustannustehokas rakenne. Sen rakenne sopii käytettäväksi myös ajoneuvoissa nykyisin olevien ajonvakautus- ja luistonestojärjestelmien kanssa. Nelivetoisissa ajoneuvoissa monet valmistajat käyttävät kuitenkin esimerkiksi sähköhydraulisesti kytkettävää kytkintä tai Torsen-tasauspyörästöä akseleiden välissä. Tasauspyörästöjen rakenne on pysynyt pitkään muuttumattomana. Joitakin prototyyppiasteella olevia rakenteita on ollut kehityksessä, kuten Schaefflerin kevyt tasauspyörästö, joka käyttää sisäisten kartiohammaspyörien sijasta planeettapyörästöä. Tällaisella rakenteella saadaan huomattavia säästöjä tasauspyörästön massassa sekä laakerivälissä. Tällä hetkellä ei kuitenkaan näytä siltä, että tasauspyörästön perusrakenteessa olisi tapahtumassa suuria muutoksia, vaan normaali avoin tasauspyörästö jatkaa suosittuna ratkaisuna. Avainsanat: Ajoneuvojen tasauspyörästöt, vetopyörästö, rajoitetun luiston tasauspyöräst